Keittiön klasin raosta menöö piuha pihalle. Siälä, kuistin varjos, nottei kesäaurinko siihen mollaasi, on anturi. Keittiön penkillä, siinä ellosklingelimeiräntalokersaanpiirustus-läjän ja paperilennokkiteelmeksien välis on mittari. Ny siinon vajaa ykstoista astetta pihalämpyä, yällä siälä on alimmillansa ollu melekeen astet pakkaasta.

Ei palijo, mutta riittävästi, notta kukkafarmarilta lahajuksena saarut raaliat on menny. No, ne ny ei palijo tarvinnu, ku non ollu nii huanolla hoirolla. Syklaamit on viälä koreeta, hianoonen kuura aamuusin vaan korostaa niiren tulista punaa. Mikähän se heinä on, jokon niinku koiranputkia, mutta valakokirjavalehtistä ja kauhia leviämähä? Son aivan lässähtänehenä roskapöntöön viäres, kivien juurella. Toisalla pualen pönttyä aroniat on punaasina, mutta viäres kasvavat pylyväshaavat viälä ihan veheriääsiä.

Halakopinon (sen, mistä pitääs siirtää lopukki haloot hellapuiksi siliputtuna markin toiselle laitaa) viärellä kasvaa kaks isua koivua. Nii, pari niistä hassuusta, jokka selevis ruappauksen jäläkihi hengis. Toinen niiston jo lehtensä melekee purottanu, toises näkyy viälä vähä veheriäästäki. Viäretysten siinä seisoovat, ku kaksooset, ja nuan eri tahtihi varistaavat lehtensä.

Mun viikattehelta säästynehet heinät järven rannas makaa toistensa niskas sikin sokin. Voi siältä ny viälä joku korsi kelevata Penalle ja Doorikselle tuaresheinäksi. Viälä pari viikkua sitte tyrnipuskas oli varmaha sangoollinen marjoja. Ku anoppi meni O`Malleyn kans isojen kippojen kans niitä noukkimaha, ei siälä enää ollukkaan ku kaffikupillinen. Mikhän lintu noli syäny... Harakat ainaki vetää viimeesiä punaasia mansikoota noukasnansa koivun oksalle. Tai kiikun yläorrelle, ja paskiivat sitte kiikkuhu!

Poijat kulukoo joka aamu klasilla, yäverhoosnansa hihkuen, notta tuloo talavi. Ku on vähä kuuraa maas. Vihtori manas Golf-virtaa, soli saanu sen käsityksen, notta sen takia meillä ei oo enää kunnon talavia. Hohhoijaa, sen ansiosta meillon eres jonkinlaanen kesä... lyhyt ja vähäluminen. Korvees oli aamulla vesi jääs. Piti varootella Einaria menemästä sinne klottaamaha, nottei kätyymet kastu. Son sellaanen klottasanteri...

Ennenkä täs ny oikee talavi tuloo, pitääs keriitä koota eres kaikki ajalehtavat sangoot, korveet, haravat ja krökät taltehe. Emmä ny taira keriitä istuttaa niitä loppuhunmyynnistä ostamiani tuoksurusokuusamiakaan, meniskähän ne valeistutukses talaven yli? Ku samalla meinasin siirtää koristeomenapuukkin toishen paikkahan. Ja olishan ne ruusuangervokkin pitäny siinä tapaukses traijata johku mualle, tai laittaa rykelmähän nykyysen penkin päähän.

Purppuratuamen meinasin päästää sangoostansa, valeistutuksesta kans, jo oikialle paikallensa, uuren pihavajan nurkalle. Siinä se sais varjostaa ens kesänä meinaamaani kasvihuanesta. Mistä muistuuki miäleheni nykyynen, ikkunanristikoosta ja rakennusmuavista kyhäämäni kasvihuanesteelmes. Siälä paleloo kymmenkunta tomaatinvartta, niis olis tulos keltaasia päärynätomaattia. Aivan veheriääsiä non viälä, mutta jos tois ne tupaha, saiskaha ne färiä... Kaks maissia tuskin on jaksanu tähkää teherä, mutta voishan nekin samalla katsastaa.

Mitähä mulle aina laitethan tällääsiä terveyrellisiä rajoottehia justihi, ku pihalla olis tyätä vaikka toisille jakaa! En kyllä ens syksyksi ota mitää ylimääräästä!