Miksi mä teen töitä?

Täyttääkseni tilipussini. Koska niin on tapana. Ollakseni hyvä ihiminen, kunnon kansalaanen ja veronmaksaja. Täyttääkseni päiväni tärkiällä tekemisellä. Näyttääkseni ja toristaakseni ittelleni ja ihimisille, että mä oon tärkiä ihiminen. Mä tykkään tyästäni. Palakallisesta ja kotona siitä palakattomasta puurtamisesta puutarhas. Ain laulain työtäs tee...

Täyttääkseni ajatukseni, pitääkseni ne pois öisin puutuvasta kärestä, vihlomisesta siliputus kikis. Muikiasta hajusta, joka joskus nousoo noukkaha, pairan alta tiämmä.

Moon justihi ollu mammokrafias, ultras ja magneetis, ennen nännin tekua. Kuvat toristi, että moon terves, tervehempi ku vuasi sitte. Oikias, vasemmanpualooses kikis oleva fiproosiki oli kissahtanu.

Moon terves. Ja kaffikämpäs, pöyrällä lehti. Ristillä nelijä vuatta mua nuaree äiti. "Se oli hyväs kunnos ja sitte... ei se ollukkaa..."

Mä meen takaasi töihin. Painan pahan miälen syvälle, syvälle, syvemmälle... Teen ilolla tyätä, jonka mä osaan. Tuun töistä kotia ja jatkan puutarhas, nypin roskia kukkapenkistä, silippuan riskuja ukkooskuurojen välis, ettin pensassaksien kans piänenpiänet hopiakuusentaimet, jokka meinaa hukkua heinähä. Teen luakua, suunnittelen pajuusta heinälatua.

Suunnittelen autotallihi syytinkiasuntua. Notta saamma sitte vanahana asua siinä, piänes kaksios ja mä saan kummiski nauttia puutarhastani. Kulukia siälä, nelijänkymmenen vuaren päästä jo isojen puiren välis, vaahterakki on jo varmaha päässy ylähä tualta heinän seasta. Ja yläasteen rehtorin leskeltä saamani hopiapoppelit, neki on varmaha juurtunhet, niiren runko on pualtoistametriä vahava, niinku sillä -73 Päämajantiän vartehe tuarulla, joka ny on jo aijat sitte kaattu.

Ja mut tuhkathan ja mun tuhkani kalakittoo syreenimajaa.