"Ja MINNEKäs se kärpänen SITTEN lensi...? KOOORVAAAAN!"

Ja nenähän, ja tukkaha, suuhun, käveli pitkin käsivarsia ja taas KOORVAAAN! Kallos kaikuu sen Huvitutin naisen kiakuminen. Kärpääslätkä oli johonaki, mutten tiänny mihinä. Enkä jaksanu lähtiä ettimähä.

Aurinko rupes hissuksensa paistamaha meirän kamarihin. Peiton alla tuli kuuma.

Jos mä olsin viälä hetkuusen ollu samas kamaris hikoolemas sen kärpääsen kans, mulle olis ruvennu kasvamaha kitiiniä iholle ja selijästä pukkaamhan siipiä. Verkkosilimät mulle jo tais kehkeentyä, mä jo näjen monena. Ilimankos se  oli nii vaikia sitte osua siihen kärpääsehe, ku viimeen nousin sitä flätkimähä.

En kyllä hetkehe sano, notta olis kiva olla kärpääsenä katos...