Meillon tyämaan pukukämpän seinällä, peilin päällä nottei naamaansa näje, kalenteri. Siitä pitääs joka päivä reväästä uus sivu. Melekee joka päivälle siinon joku tsemppaus, niinku "Esillepanon perusasioita: Ajankohtaiset tuotteet parhaalle paikalle", "Valmistaudu juhannukseen. Juhannuksena pelataan kesäpelejä", "Muista laittaa normaalihintaisia käyttöyhteystuotteita aletuotteiden viereen"

Heinäkuun kolomannen päivän, lauantain, lappu mun piti nyysiä jo perjantaina töistä lähtiesnäni, ku mullon ny vapaa viikonloppu. Siinä oli kualematoon muistutus "Nyt on aika valmistautua säilöntäkauteen!"

Kuinkaha tuan ny ottaas... Tulihan sitä taas yks vuasi täytöhö elettyä elämää. Panisko sen purkkihi ja etikkavettä päälle, kellarin hyllyllen pölyyntymähä sen kummikypärääsen mehupottuarmeijan sekaha? Vai samaha koppaha perunaan kans...

Pari vuatta sitte, sairaslomalla, tein netis testin, notta kuinka kauan mä elän. Oli siälä kysymys siitäki, notta onko mulla torettu joku vakava sairaus. Olihan se. Siitä hualimati mullen povattihi 84 ikävuatta tulevaksi, aprillipäivän tianoolla mullen tulis noutaja. Son ny sitte mun elämäni keskikesää, tästä alakaa syksy, säilöntäaika.

Yks asiakas, anopin rippikoulukaveri mutta kakskymmentä vuatta vanhemman oloonen miäs, son erikoostunu muistamhan nimipäivät. Son oikee opetellu ne ulukua, kaikki, vuaren joka päivän nimet! Mut son nimenny keskikesän tytöksi. Sanoo oikeen laskenhensa, notta 2. heinäkuuta on keskellä vuatta. Kun se kuuli, notta syntymäpäivä on heti seuraavana päivänä, sen kulumat poukkas sänkitukan rajaha: "No sittehä sä vasta oikee ookki keskikesän tyttö!" Tyttyynenpä hyvinki...

Tuntuu kaukaaselta aijalta ne seitkytluvun päivät, ku mä ajelin vihiriällä Jupiterilla taikka verenpunaasella Monarchilla, oranssi leviäpulttuunen lappuhaalari päällä pitkin pihaa, Kytötiätä taikka Maantiäkytötiätä, äireen kuusenoksasta tekemä jouttipyssy selijäs, kuvitellen olevani inkkari, taikka "länkkäri" jos mulloli se äireen tekemä kolokkapyssy. Taikka viälä nuarempana, jalaas siniset farkkukankahiset remmikengät, johona oli paksut pohojat. Niillä oli hyvä juasta vanhaa tiätä kuivaajanmäjelle, ei päässy isoot vihalaaset puremaha kinttuuhi. Silloon mulloli oranssi polokupyärä, jonka Seppä oli mullen korijannu, kun se oli ajettu kahareksikoksi autolla taikka raktorilla. Sillä mä opiin ajamahanki, sen nokkoospuskan kautte...

Silti non ku eilinen päivä, niinku ne kahareksankytäluvunki päivät, ku molin jo saanu vaihrepyärän. Siinoli kapiat kummit, sininen hiano Kaunotar. Paappa sitoo sen lestan alle punaasen matonkuteenpätkän, notta mä tunnen sen sitte koulun polokupyäräparkista, kun me kevääsin mentihi yläasteelle fillariilla, Teizu (Kissimouree), Ricu, Kirzi ja mä. Moltihi Klaani, salanimillä Suo, Kuokka, Ja, Jussi. Mä olin se Ja. Emmä muista ketä nua muut oli. Yhyren aikaa meillä oli Kirzin kans omat "harrastukset", me kerrottihi toisillemma kauhujuttuja, mitä verisempiä sen parempia. Meirän nimet oli M. Urha ja T. Appo. Nauroomma hyistä naurua, ku meni kylymät väreet.

Välitunniilla nojasimma koulun lipputankua ja kirjoottelimma sen kylykehe pitkät rimpsut erinäästen poikaan nimiä, johka olimma kulloonki rakastunu. Pitääs oikee käyrä luuraamas, onko ne maalattu piiloho...

Yhyreksänkytäluku meni riiates. Niin kauan, notta viimmeesenä vuanna musta tuli äiti. Ku Epa oli syntyny -03, O`Malley osti mullen kihilalahajaa uuren pyärän, ku se Kaunotar oli tullu nii klesuksi. Tua Tähtipyärä on tukeva, mutta kakkosvaihres on aluusta lähtien lonksunu. Mä kyllä kattoon Agris sellaasta korkiempirunkoostaki, mutta sitte mä ajattelin, notta jos mä tätäki pyärää käytän kakskytä vuatta niinku erellistäki, nii moon sitte viirenkymmenen viiren, eikä mun jalakani varmaha ainakaa helepommalla nouse rungon ylitte.

Jos moon ny puales välis, nii mullon viälä raakan palijo elämää eresnäni. Minkähälaasen fillarin sitä hankkis sitte viirentoista vuaren päästä? Nojakin vaikko joko sitte tohtiis sen moottoripyärän... Matalan chopperin, johona on nahkahepsuunen lesta.

Kesäkuun viimmeeselle päivää oli joku tuntematoon siinä pukukopin kalenteris sanonu, notta " Uskotte tietysti ymmärtävänne, mitä luulette minun sanoneen, mutta en ole varma, käsitättekö te, etten tarkoittanut sitä, mitä kuulitte minun sanovan."