Salamisen Krisse, se koomikko, sanoo johnaki kevähises kirijootuksesnansa, notta kevääsin on niin ihanaa ostaa tuaresta parsaa! Se säilyy hyvin jääkaapis pari viikkua, minkä jäläkihi son nii kätevää siirtää biojätteesehe...

Mostin tuas kerran kesällä Vaasas käyresnäni oikee kotimaasen munakoison! Ei sollu nii isoo ja puluska ku espanjalaaset virkavelijensä, mitä mä en osta ku suurimmas häräs. Ja mulleha ei kovan useen tuu sellaasta hätää, ku emmä ny nii maharotoon oo munakoisosapuskoohi. Mutta ostimpaha ny, ku kerta kotomaan kasviksia pitääs suasia.

Ny muistin sen, ku rupesin plättyjä poijille paistaesnani ajattelemaha, notta pitääs syärä tervehellisemmin. Ettei nii palijo vaa hiilaria. Puali kilua päiväs, kasviksia, niihä soli. Ensi ajattelin, notta mullaha tais olla jääkaapin looras kukka- ja parsakaalen klumput, johonaki pussis... viäläkhä parsakaali o vihiriää... Oli se, mutta sävy vähä väärä. Tais olla ostettuna jo kuukausi sitte.

Munakoiso ja koria piäni kesäkurpitsa koisas keskenänsä siinä. No, mä koitan ny niistä jotaki. Otin hyllyltä, siitä, mihkä moon laittanu erustavimmat keittokirijani näköösällen (se eniten käytetty talouskoulun keittokirija on kaapis, ei se pysy nii kasas, notta sitä sais hyllyhy pistettyä) tuallaasen Kansaanvälisiä Kasvisherkkuja -kirijan. Ku aikani plarasin, tuli munakoison kuva vastaha. Jahas, kesäkurpitsaaki siihe sais laittaa, itämaasehe kasvisratatouillehe...

Meinas jo teflonikattilaa esille kaivaes yks plätty tummua liikaa. Siinä ku tihirustin piäntä ja tihiää pränttiä, koitin samalla keksiä, millä kaikella korvaasin puuttuvat ainekset.

Oliiviölijy mullon valakosipulilla maustettua, en siis laita lisää valakosipulia. Muukki sipulit saa ny jäärä, eikä mulloo soijakastettakaa, tamarista taikka riisiviinasta ny puhumatikkaa... olokoho iliman. Chili on säilykestä, saa kelevata... Hyi, korianteria, en eres koita kattella... samoon siänet, ne kanttarellit mitä mullolis ollu pakkaases, vein Pihakissille. Pirhana, paprikat olin keriinny syärä! Eikä mulloo seesaminsiämeniäkää, mä laitan cashevinpähkinöötä, non hyviä.

Varsiselleristä sain pelastettua pari vartta, loput pistin sinne biojätteesehe, käänsin plätyn, kuullotin pähkinät ja sellerin ölijys, lisäsin ne lähes ainuat varsinaaset ainesosat elikkä munakoiso- ja kesäkurpitsaviipalehet, vähä ölijyä lisää, laitoon uuren plättytaikinan pannulle (ensunkaa mä lorahuttanu sinne vahingos valakosipulioliiviölijyä!?) makoonen chilikastikes saa teherä sokerin ja tomaattisosehen virkaa...ku molin keriinny teherä tomaattimurskasta valakosipulituaresjuustolla suurustettua makarooninsoosia. Eikä sen loppu oikee yhtäkkiä näyttäny siltä, notta sopis tähä uutehe soppaha. Uus plätty pannulle, erellisen mustanpuhuvan tilalle.

Mäkkäriltä oli kotiutunu meirän jääkaappihi yks annos mangosalsaa, se vois olla iha mukava vivahrus tuas sörsselis... Sualaa vähä enee ja viälä mustapippuria. Oliskaha se siinä? Haurutelles paistoon loput plätyt suhteellisen mukavan färisiksi.

En eres koittanu tarijota sapuskaani kellekkää muulle. Poijat sai syärä plättyjä ja mansikkahillua. O`Malley oli jo varemmin haukannu yhyren lihapiirakan. Mä otin varovaasesti annoksen "itämaista rottatoulleani" ja varooksi pruuttasin tuupista loput majoneesit päälle. Ei onneksi tullu palijua, ei se sopinu. Mikä täs maistuu nii hullulta tuala kiälen takaosas...? Auttaaskaha juustoraastet... Ei, ojasta allikkoho.

Tajusin, notta son sen munakoison kuari, mikä oli outo maku. Sen jäläkihi mä söin sapuskani sellaasenansa. Toisenki annoksen. Ja viälä kolomannen.

Ihimeen hyvän ohojeen mä löyrin tuasta kirijasta!