Terhi kysäisi mun sairaudestani. Tässä "vähän" vastausta.

14.8.07 huomasin aamulla omituisen vaalean suikuran vasemmas tissis, ihan kuin olisi maitoitiehyt tukossa. Päivän mittaan se katosi, eikä työterveyslääkärikään tuntenut mitään mun rinnassa. Onneksi kuitenkin laittoi lähetteen mammografiaan. Olin silloin 39v 1kk 11pv.

28.8. mammografias ei vasemmas tissis ollut mitään näkyvää, mutta oikeas oli "mikrokalkkeja". Siitä otettiin saman tien paksuneulabiopsia (juu, auts, varsinkin kun niin jännitti) ja parin viikon kuluttua röntgenlääkäri soitti ja kertoi, että siellä oli syövän esiasteita ja syöpää.

Oisko se sitten ollut shokkia, kun pakkas vaan naurattaa. Poijat tuli mun ääreen riehumaan, mä hyvin epäkypsästi sanoin niille, että olkaas ny, mulla on tissis semmonen sairaus, että jos ei multa leikata tissiä pois, mä kualen. "Auts" ja "Yäk" oli vaisut vastaukset.

Ennen leikkausta mä kaks kertaa paruin, oikein ulvoin. En pelosta syöpää kohtaan, vaan että entä jos ei siellä ookaan syöpää ja multa viedään tissi! Kukaan ei tuntenut mun rinnas mitään! Lisäksi kuulin siitä naisesta, jolle oli tehty virheellinen rintasyöpädiagnoosi samaises lääkärikeskuskes jossa mä kävin mammografias. No olihan mun molemmat rinnat sen puhelun jälkeen tautisen kipeet koko ajan, leikkaukseen asti. Psykosomaattista.

Kattelin vähä katkerana isoja kylppärin ja vessan peilejä, jotka olin tahtonut 1,5v sitten rakennettuun omaan kotiin. Kun niitä rintojakin pitäis tarkkailla. Just. Tarkkailtu on. Siinäpä mun depikseni oikeestaan oli, oon aatellu että oonko jotenkin kevytmielinen naikkonen, kun ei tää tän pahemmin paina.

Leikkaus oli 26.9. Töistä S-marketis jäin sairaslomalle edellisenä perjantaina. Koko tissi vietiin, lisäksi otettiin pari vartijaimusolmuketta kainalosta, mutta ne oli onneksi puhtaat. Kuitenkin itte syöpä oli 3-tyyppistä, Her-2-positiviista, suameksi sanottuna ärhäkkää leviämään. Kooltansa kasvain oli reilu 3cm halkaisijaltaan. Jälkihoidoksi tuli solunsalpaajia: Ensin Vaasas Herseptiiniä nokittamaan sitä Her-2-onkogeeniä, joka vauhdittaa solunjakautumista, 9 kertaa viikon välein, saman aikaisesti kolmen viikon välein Taxotereä kolme kertaa. Sen aikana mä sain aina "reaktion"; henkitorvi turpos melkein umpeen. Silloin aina keskeytettiin tiputus ja laitettiin kortisonia suoneen ja vartin päästä aloiteliin hissuksiin uusíksi. Sitten meni ok. Näitten kuurien jälkeen tuli vielä Seinäjoella 3 FEC-yhdistelmämyrkkyä, kolmen viikon välein.

Sekä Taxoteren että FECin haittavaikutuksiksi mainittiin pahoinvointi ja hiustenlähtö, mutta kertaakaan en oo oksentanut ja tukkakin pysyi pääs, kun käytin jäämyssyä (Ikäni migreeniä poteneena se oli aivan ihana kapistus!). Ainoastaan piikityspäivänä ja seuraavana oli äkelö olo ja väsytti. Paitsi ekalla kertaa, olin aivan ylivireä, kollikin joutui puolen yön aikana traijata kirjahyllyä huoneesta toiseen, että mä voisin seuraavana päivänä sitä täyttää.

Kaiken kaikkiaan pääsin niin helpolla, että epäilin saavani lumelääkettä. Tosin lähtihän multa ripset ja toisesta päästä karvat, jotta tottapa mä jotain myrkkyä sain.

Viimeinen piikki oli 10.3. 2008. Kaikki laitettiin vasemman käden suoniin, kun saatiin ne "kiinni". Pakkas joka ikinen solu aina paeta neulaa. Nyt on sitten suonet vieläkin kipeät ihan olkavarteen asti, tai kosketusarat. Venytysarat, jos kurkottelee kädellään jotain.

Leikkauksen jälkeen hokasin muutaman jännän jutun.

Olin puolisen vuotta ennen syövän ilmenemistä haistellu paitani alta nousevaa omituista löyhkää. Pesin kainalojani, rintojen alusta ja mahaani ja vaihdoin paitaa, ja ihmettelin, kun se haju nousi lähinnä rinnan alueelta eikä lähteny kirveelläkään. Tai siis... sitten pari viikkoa leikkauksen jälkeen totesin hajun häipyneen ku pieru Saharaan! Siis haistoinko mä syövän!?

Sitten kun leikkauksen aiheuttama tunnottomuus alkoi kadota, huomasin ettei oikea käsi ole enää aamuisin puuduksissa. Se oli vuoden verran ollut herätessä aivan käyttökelvoton!

Kolmas jutskale: Monta vuotta mun kynnet, varsinkin vasemmas kädes, oli ryppyilleet. Pahimmillaan ennen leikkausta niis oli parin millin lommot. Olin yrittänyt syödä sinkkiä ja seleeniä sun muuta, ilman tulosta. Pari kuukautta leikkausen jälkeen huomasin, että mun kynnet oli ihan sileät!! Syöpäkasvain kuulemma käyttää paljon energiaa, mun teoriani mukaan silloin paljon ravinteitakin... Lääkärit sanoo, ettei syöpä voi näkyä kynsistä. Okei, ei sit.

Se vaan, että nyt mun oikean käden kynnet on alkaneet mennä ruttuun. Keriikö se syöpä nyt uutta pesää, vasempaan tissiin? No, pois vaan, oispahan tasapainoisempi olo.

Viime viikolla tuli ilmoitus, että piakkoin tulee kutsu suunnittelemaan korjausleikkausta. Aattelin ehdottaa, että tyhjätäis koko vasenkin rinta ja tehtäis molemmat alusta asti uudet. Eikä sitte tämmösiä reiluja C-kuppeja vaan semmoset kivat B:t. Vaikka oishan tos mahas värkkiä vaikka Dolly Partoneihin, nyt kun syksystä on tullut melkein 10 kg lisää elopainoa!

Pääsiäisen jälkeen aloitin työt, sitten viikko 14 oltiin Saariselällä talvilomalla. Pukinpajalta Rovaniemeltä noukin joukkooni jonkun pöpön, niin että nyt ikivihreät kurraa tuolla nenän takana... Tänään piti olla vapaapäivä, mutta työkaverin poika oli kuumees, joten mä sitten tein aamuhukin. Huomenna iltaan. Asiakkaat on aivan ihania, yksikin mumma tänään kokeili yhden mun työn alla olevan laatikon painoa ja kauheasti murehti mun jaksamista. Voi poijaat, sehän oli puolta köykäisempi kuin ne maitoloorat, mitä olin aamulla käsitellyt!

En oo tosiaan pitänyt juttua salas, heti alusta alkaen olen pulissut ympäriinsä kaikille jotka erehtyy kysymään. Ja kysymätäkin. Vertaisryhmää on tullut vastaan kaupan käytävillä... joo, no just tän työkaverin, jota tänään tuurasin, anoppi kuoli kylläkin pari vuotta sitten rintasyöpään, samoin yhden asiakkaan kaksoissisko, mutta tää elossa oleva on kyllä sanonut "voi kun kiva nähdä sut töis", samoin ainakin... oisko 6 rintasyövän sairastanutta naista, ja aatelkaa, täs kyläs on reilu 2500 asukasta! Siis on tämä pöpö niin kauhian yleinen... Yksi näistä asiakkaista menöö lujaa kohti 90-vuotissynttäreitään, ja sen rintsyöpä on leikattu 1964.

Nyt Terhi aattelee, että mitähän menin kysymään...

Seuraavaan kertaan

        -puheripulinen- =)