Mun plokis oltihi käyty taas kyläs nii mä lährin heti vastaviaraalulle. Siältä mä sain sitte virikkehiä, olletiki ku ei mun kommenttien lähettäminen tainnu onnistua, kirjoottaa uus juttu.

Ellinoora kirjootti mummun mankeloonnista. Tai siis ku se mummu mankeloo, ei sitä mummua manklattu.

Mä tahroon mankelin, toissa joulun lahjaksi. Etukätehe, että kerkiää mankeloora pöytäsalveetit juhulakuntoho. Kolomeksi taittelin tuukit, ettei kones rasiintuusi liika. Kauhian tarkasti verin ja pönnäsin, että menisvät suaraha. Ja joka saa---n kerta ne yhreltä kulumalta venyy piremmäksi ku muut kulumat ja keskelle salaveetia ilimaantuu ruttu! Pellavaasista sitä saa eres poiskaa, vaikka pesiski!

Kyllä moon monet kerrat manannu ittiäni, että mitähä mun ny piti ittelleni lisää tyätä tahtua! Lakanaläjät kasvaa mankelin päällä, ku ne orottaa manklihi pääsyä. Ennen mankelia mä komennin O`Malleyn lakanan toishen päähän ja sitte verettihi, paukahrutettihi, taiteltihi ja kääräästihi kaappihi. Soli sillä selevä, sileetäki noli!

Pussilakanat on aivan maharottomia, ne pitääs läpimanklata, mutta ku sen mankelin taa kertyy villakoiria. En viitti siältä lakanoolla niitä pyhkiä.

Lisäksi mankeliliina rullaantuu päästänsä ja tuaa oman paukahroksensa joka kiarrokselle. Yks helevetinkones...

Vilukissi oli salas yrittäny virittää tiatokonestansa, ja joutuu sitte soittaa flikalle, ku töpselit prätisi...

Salaasuuksilla on tapana paljastua, ennemmin tai myähemmin. Mulla yks salaasuus jomottaa varpahas. Oonkohan mä jo kertonu...

Vuanna viis, ku molin teini, meirän oli puhes mennä rovastikunnallisehe nuarteniltaha Alahärmähä. Oli pääsiäänen, pakkaanen oli jääryttäny kertaallensa sulanehen sohjon kovaksi roustikoksi. Mentihi linija-autolla kirkolle, minä ja likkakaveri, mutta perillä häivyymmä ja lährimmä liftaamaha sivukylälle pääsiääsvalakialle. Liiaksen tehtahan pihan läpi oikaastes mä astoon pimiäs jonkun roustikkokokkarehen päälle niin, että päkiästä murtuu luu.

Sitkiästi mä seisoskelin kokolla ja ajattelin, että kyllä se siitä, mä en valita... Kotia päästyä valehtelin ympäripyäreetä siitä, minkälaasta rovikses oli ollu... Enkä valittanu varvastani. Ei äiteen tartte tiätää mun pääsiääsvalakioolle menosta mitää, ku ei sinne kerta ollu puhe...

Sitte tuli keskiviikko. Ja Härmät-lehti. Ja minä seison keskellä kuvaa varvas pystys Kuappalan kokolla.