Mä ny sohaasen kusiaaspesähä, joka ei oo eres mun.

Tähän ittetuhoosehe tekoho mut yllytti aamulla postin joukos tullu kirjes, kirijoottaja oli saanu mun osoottehe Ellokselta. Siinä kirijehes mullen kaupattihi rahnaa, laihnallen tiätenki ja korkialla "torellisella vuasikoroolla". Iliman vakuuksia ja takaajia olis saanu äkkiää kätehensä muukamasta saturaasesta parihi tonnihi.

Millä perusteella ne oli mut valkannehet kirijeensaajaksi? Oohan mä matalapalakkaanen tiätenki, kaupas korkiapalakkaasia ookkaan ja juarukalenterista mun nimiäni on turha kattella. Ellokselta lähinnä tarjoustavaroota oon tilannu autletiistä.

"Ehän mä nii rikas olsikkaa, jossen molsi nii nuuka." Toisahalta, kyllä mun pitää tunnustaa, notta jos O`Malleylle jotaki tapahtuus, molsin itte siälä kusiaaspesäs.

Minkätähäre silti nuata pikavippiä mullen kaupathan? Ilimeesesti monelle muullekkin, ja merias on toitotettu, notta non tehenehet kovasti kauppansakki. Sitte niiren kans ollaha nestehes.

Tapaus synnytyslaitokselta, silloon ku molin Epaa punnaamas: Naapuripetillä oli nuari flikka, sillä oli joku kaksvitonen miäs jolla oli vissihi mun ikäänen äitee. Kaiken aikaa ne puhuu rahasta ja sen riittävyyrestä, tyättömyyrestä ja avustuksien pianuuresta, isännän piänestä palakasta. Ja ku veroohinki menöö nii palijo. Sitte ne kummiski vertaali eri ravintolooren annoksia ja palveluja, notta mihnä on kaupungin parhahat ruakapaikat. Mihnä mä tapaan käyrä syämäs?

Emmä tapaa. Mä syän lähinnä kotona. Keitän niitä perunoota. Ikinä en kotia osta valamihia ruaka-annoksia, sellaasia niinku "Mummon lihapulla-ateria" taikka "Metsästäjänleike muusilla". Joskus evähäksi sellaasen voin ostaa, jos son viimmeesellä päivällä pualehe hintaha. Plättytaikinan teen itte, muniista ja jauhoosta ja mairosta, paistan itte valurautapannulla. Sain sellaasen kerta anopilta synttärilahajaa. Pinaattiplätyt ostan valamihina.

Tapaus "piparipurkki": Jos jukoliste on rahaa laittaa satoja euroja keräälysarijan lapsellisenkuvaasihi pöttiihi, nii luulis olevan varaa ostaa  perheellensä ruakaaki ja piparia niihi törkiän tyyrihishin purkkiihi!

Tapaus jollekka mä en keksi nimiä. Ja niiton palijo: Isä lykkää kärrykaupalla kalijaa ja tupakkia kaupas ja lapsille ostetaha yks kymmenen sentin muumitikkari.

Arvostuksia on tiätenki monenlaasia. Voiha se olla tähärellisintä juara kalijaa tyyrihistä piparipurkista kaupungin parahimmas ravintelis. Siitä viis, notta tämä luksus on pikavipiillä kustannettu. Sen laihnakirijeen laitoon siihe palautuskuarehe. Punaasella tussilla kirijootin hakemuksehe, notten mä ny kiitos vaa tällä kertaa tartte.

Koitan kuiraalla. Motan sitte yhteyttä, ku tarvesta ilimenöö.