On se syksy tullu. Rumat ankanpoijat on kasvanu, pitkä kaula kenos ne rämpii järvestä ylähä, ympärillensä kattellen taapertaa valkoosten vanhempaansa kans suajakaistalehen poikki, määrätiatoosesti kohti ohrapeltua.

Vai oliskaha tua kauraa.

Viime vuanna tua joutsenpariskunta oli tehny, tai saanu kasvatettua, viis poikasta, ny niiton neljä. Mennen tullen, kevään, syksyyn, ne tuloo turistiiksi tähän järvelle. Pesimähän ne menöö Kurkehen, yhrelle mettälammelle. Siälä on kyllä suajaasta. Ennen ku tämä järvi ruapattihin, ne ruukas pesiä täs.

Tottapa naapurin isäntä ny sen verran on lintujen ystävä, että antaa tuan piänen perheen tankata ennen etelähän muuttua. Onko pääskyyset jo lähteny? Toivottavasti ei kaikki, vaikka ahkeraa ovakkin kokoustanehet langoolla.

Yritän kynsin hampahin pitää kesästä kiinni.