Tämä vuarenaika on kyllä syvältä, son ku sen kuuluusan jääkarhun ahteripäästä. Vai oliko siälä kylymä? No pimiä ainaki.

Aamulla jos nousoo silloon ku ahkeraan ja tairollisten ihimisten kuuluu, ja lähtöö töihin, on pimiä. Jos vähä myähemmin, on hämärä. Sen aikaa, ku oot töis nelijän seinän sisällä, saattaa aurinko näyttää noukkaansa pilvenlonkaan välistä, voi keriitä nähärä sen paistavan oikee täyreltä terältäki, klasin takana.

Iltapäivällä ku kotiutuu, onhan siinä ny pari tuntia valoosta aikaa, ku juat keittiönpöyrän ääres pläsipääkaffit ja lujet päivän aviisit ja kaupalliset tiarottehet, mitä posti on loorahan tuanu. Ku viimeen saat puas irti penkistä, ja mensit vaikka pihahommihi, onkin aurinko painunu horisonttihi. Taas on hämärä, ja ennenku huamaakkaan, pimiä.

Jos kunnon koululaanen teköö läksynsä heti, ku koulusta tuloo, nii ei se kerkiä valoosana aikana pihalle leikkimähä ollenkaan. Ainakaa meirän Vihtori ei kerkiääsi, kun sen läksyjen teko kestää ja kestää... Sen on ruvettava läksypuuhihin vasta pihaleikkien ym. jälkihin, ja niin sitä taas istutaha, kirja noukan alla knaputtelemas kynällä ottaha, puali kymmenehe.

Veikkoo ku tuloo töistä ja menöö tuvanremppatyämaallensa, se kerkiää justihi vasaran löytää, mutta naulaha ei sitte enää osukkaan, ku on jo pimiä. Jos ne meinaa jouluksi päästä muuttamaha, nii se joulu voi sitte olla vasta seuraavan suven jälkihi.

Kyllä ny olis joustava tyäaika paikallansa. Sais tehrä päivänvalos pihahommansa ja illalla vasta kouluhu, kummiski siälä piretähä valot päällä päiväsaikahankin. Samoon ku johnaki pajaskin, ei ne muutoonkaan siälä iliman sähkövaloja töitä tee, vai?

Tämä luterilaanen aikaasen maron filosofia joutaas kaamoslomalle. Eiku soli lintu, se mato... Ei näin pimiäs oikee näje.