Viime yänä pikkutunniilla Einari rupes oksentamahan. Parin tunnin päästä kolli liittyy kuarohon.

Menin tuntia varemmin töihin, että kerkiän laittaa hevin, jos sitte tuun päästämähän kollin töihin. Ajattelin, että sehän ny ei yhren oksennustaurin takia oo pois töistä. Mullakin kiersi mahas. Miäs veteli sikeetä soffalla.

Vihtori oli sen kolmen tunnin aikana ruvennu kans oksentamahan. Pyykkikones käyntihin, että lakanat piisaa. Vein narulle oikeen pihalle, ku siälä tuuli niin kuivattavasti.

Vessa kuhtuu tihiää. Ja sitte sänky. Loppu viimeen me nukuttihin koko poppoo melkeen koko päivä. Poijat heräs oksentelemahan tunnin väliin, mä säästyyn niín, ettei tarvinnu ku kerran. Toistaaseksi. Kerran havahduun siihen, ku sare ropisi ikkunapeltihin. Minä tormasin varaston sotkujen läpi hakemahan pyykkiä narulta. Pakkas viämistää ja pyykkinarulla näkyy tähtiä... Onneksi ei tartte murehtia eilistä nurmikon paikkauskylvöstä, se sai kans vähä vettä.

Olis nukkumahanmenoaika. Vihtori on virkiä, lukoo akuankkoja, Epa nukkuu. Komennin kollin laittamahan ittellensä petin alakertahan, saa se passata yällä poikia,kerta meinaa olla huamisenkin pois töistä. Minä yritän aamulla töihin. Siälä on muutoonkin vajausta pääluvus.

Ku ei vaan olisi niin hoittoijaa.