Oltihin maanantaki-iltana siälä mihnä muukkin, ainaki 44 tuhatta muuta.

Mentihin meirän Martta-hotellilta oikee ratikalla olumppia-starionille, ihan täyres lastis oli kyyti. Onneksi keriittihin saara istumapaikat. Sitte kattottihin starionin parkis, että miltäs portilta meirän ny pitää sitte mennä, niin ihimettelin pehmoosta maata jalakaani alla. Huamasin seisovani hevoosen sonnas! Ne heppapolliisien kaakit oli vääntäny tortut kartan etehe!

Löyttihin me sitte perille, vaikka ee-portti tulooki Helsingis vasta ähvän jälkihin.

Siälä lauloo Bon Jovi. Ihan hianosti, mutta en mä ny oo ihan varma, josko se vaan aukoo siälä skriinillä suutansa ja huiskuu tahris, kun oltihin niin raakan kaukana, hyysikkään takana. Eikä tullu kiikaria joukkohon.

Onneksi ei satanu, oli ihan kiva ilima, mitä ny vähä tuuli, niin että mun kaverit, ne "likat" (nelikymppiset akat!!), paleli ja veti villatakkia tiukemmin kiinni. Mulla ei pahemmin tuntunu vilu. Mulla ei ny sitte ollu niitä korkkokenkiä ja pönkkähamesta, oli vaan farkut (jokka oli vähä hiutunu reisiltä, mutta ne ei sentään kinnannu mahalta!) ja tennarit. Ja laastaria varpahis, ku ne pakkas kulua omituusen punaasiksi kävelles.

Siälä oli yleisönä lähinnä meitä keski-ikääsiä ja nuarempia, mutta mun melkee viäres istuu yks harmaahapsinen paappa, kalju kiiltäen se joras ja soitti ilimakitaraa. Oli se ainaki 65, hyvä ettei 75.

Siitä faarista tuli kyllä hyvä fiilis, sellaanen, että tää musa ja rytmi kuuluu meille kaikille. Sellaanen syräntä lämmittävä olo.

Muutoonkin meirän reissun aikana oli hyvä sää, satoo vaan sinä aikana ku oltihin Zetoris syämäs tiistaina. Sitte ku tultihin siältä pihalle, niin oli poutaa ja ku päästihin rautatiäaseman suajihin, alkoo taas sataa.

Niin sitte ku lährettihin starionilta, vähä etuaijas, ettei jäärä jalakoohin, niin käveltihin "kotia"päin. Hiukoo, nii mentihin mäkkärille haukoomahan jotaki. Likat otti vaan ranskalaaset ja saivat ne heti kätehen, mutta mä ku tilasin kanahampurilaasen, niin jouruun orottaa varmahan 20 minuuttia. Niinku moni muukin, paikka oli täys ku turusen pyssy!

Niinku oli kaikki juattolakkin. Meinattihin hakia joku lämmittävä kroki, niin joka paikas oli jonot pihalle asti. Sitte ku viimeen löytyy yks kapakka, johna pääsi likelle paaritiskiä, niin siälä oli niin tyähönsä kyllääntyny kloppi passaamas, että multa meinas palaa päreet. Mun piti tavata sille siältä liitutaululta resetti, kuinka se mun haluamani Coffee 43 teherähän. Se ettii toisenlaaset klasit ja voi että se sekootti kauan yhtä liköörinlorausta ja sitte se ettii sen kaffipannun ja sitte se laittoo sen likööripotun takaasi hyllylle ja sitte se kaatoo kaffia ja sitte se laittoo sen kaffipannun takaasi levylle ja sitte se ettii sen kermavahtupullon ja sitte se norotti siältä sitä kermaa ja sitte se laittoo sen pois ja sitte se viälä ripotti jotaki, vissihi kaffijauhetta siihen kerman päälle.

Sitte se antoo sen mulle etehen ja mä annoon sille kympin. Se antoo mulle 2,20 takaasi, ku juaman hinta oli 6,90. Minähän vaariin euroni, jonka se sitte tympiintynehen näköösenä mulle antoo.

Ku olin lährös, yritin antaa sille 10 senttiä, että ku ei se lasku ny viäläkää menny oikee. "Eihän ny toki, ei sitä ny kehtaa nuan piänestä lasillisesta liikaa ottaa rahaa" se sanoo ja antoo sen mulle takaasi. Kappas!

Huamenna sitte lisää, mun pitää ny maate, ja aamulla taas kuureksi töihin.