Havahrun unestani siihen, että ei kai mulloo jääny laittamatta herätys päälle, pianhan pitää lähtiä sairaalahan, sinne leikkauksehen. Katton ympärilleni kellua ettien, viaras isoo huanes.

Aijoo, moon  ollu jo leikkaukses. Enhän mä keriinny eres nukahtaa? Tämähän on kummiski heräämö? Hoitajat kulkoo äänettömin askelin muutaman petin väliä, takaasi telkkarin äärehen ja välillä käyvät tökkimäs mua rinnuksille. Son peitetty vaalian keltaasella pumpulilla, tuallaanenko siitä ny tuli... Kipiä se ei ainakaa oo. Nukumpa viälä.

Sama uni sairaalahan lähröstä toistuu parin tunnin väliin. Sama ihimettely, notta joko moonkin täälä. Yhyren kerran heräsin, ku pissatti. Mullahan on katetri, mikäs ny? Naapurisängyn polovileikattu mumma huikkas yäkköö-poikaa, notta ku hänestä tuntuu, että pissattaas. Kloppi ihimetteli, notta kuinkas se katetri ny tukkuhu on menny ja rupes vaihtamaha sitä. Mumman ääni oli jo aika tuskaanen, mutta rauhoottuu heti ku saivat vaihron tehtyä.

Silloon munkin oli jo pakko huikata se poika auttamaha ittiäniki. "Tämähän ny on mystistä, kuinka teillä ny molemmilla voi yhtäaikaa mennä tukkuhu?" Ennenkö kolomas yritys katetroora mut, onnistuu, mulla oli jo tosi tuskaanen olo, napa tuntuu lentävän pihalle uuresta kolostansa. Mumma jo hornas karteekin takana tyytyvääsenä, pian mäkin pääsin tuskistani.

Voorokauren päästä leikkauksesta, tiistaiaamuna, mua traijattihi osastolle. Heräämöstä lähties sanoon, että ottakaa ny kaarimalja joukkoho, varooksi. Mulla on tapana saara matkapahoonvointia. Taas mentihi hyvin osastolle asti, pikkuusta ennen ku huanehesheni päästihi, multa laatta lenti. Komiasti ohi kaarimaljan, laattialle. Arvasinhan mä tuan... Samoon käytihi syäpäleikkauksenkin jälkihi.

Tunnin väliin mua käytihi painelemas, kattomas siirrännääsen vitaliteettiä ja aina kehuttihin, notta kyllä on hyvä! Tuloo aivan upia rinta! Reitehe tuikittihi napapiikkiä taikka jotaki kipulääkestä vooronperähä. Minen meinannu saara silimiäni pysymähä koko päivänä auki, varsinkaan vasempaa, ja se meinas aivan kääntyä kattomaha kiarohonkin. Huanes oli ku pätsi, sänky täynnä jos jonkinlaasta krapisevaa tyynyä ja filttiä takkuamas jaloos. Mä hikosin aivan oikoohinsa. Onneksi kuntohoitaja jätti klasin auki, vähä helepotti. Pirin vaan aamutakkia peittonani.

Taas tuli yä. Selekä oli jo aivan tules, näin nelijän jälkihin unta, että koitin veljen avovaimon kans saara jotaki isoota vuahipukkia kulijetettua liaas. Se oli häjynä, yritti puskia päin ja taas karaata läpi aitojen. Pikkukilit oli aivan hätää kärsimäs sen jaloos. Mä rupesin hakkaamaha pikkukrökällä maata, tsok, tsok, tsok!! Rauhaantuu se pukki, mutta hakkaamisen ääni vaan jatkuu. Heräsin. Seinäkello oli intaantunu raksuttamaha oikee äänehensä.

Valavoon. Selekä tuntuu halakeevan, pää oli ku kivellä olis maannu. Kiakkasin sängys orottaen hoitajan seuraavaa tasatunnin käyntiä. Viittä vaille kuus mun hermo petti, soitin hoitajan ja se toi mulle pari panarollia. Seittemältä tuli hoitaja taas tsekkaamaha mut, ja laittoo tujumpaa tököttiä reitehe lisäksi. Aamupuurua syäresnäni otin tupluuria joka lusikallisen välis, meinas puuro aivan jähtyä.

O`Malley toi poikiakin mua kattoho. Einari ja Vihtori tuli isänsä peräs silimät pystys, kankiana kauhusta, notta minkalaases kunnos moon. Enhän mä ny mikää freesi näky ollu, tukka pystys ja hikisenä, istuun sentäs. Dreeniletkuja lähti kolome kappalesta, klönttiistä punaasta liäntä putkes... katetri oli onneksi eres pois. Mua oltihi viäty käsikynkäs hyysikäs käymäs, enkä mä ollu pyärtyny. Hyvä homma, isoo tyä takana! Tunnin sai O`Malley pirettyä poijat töllöttimen avulla "äitiä kattomas", sitte poijat rupes puhumaha leekoosta. Tosin Vihtori sanoo Einarille, notta tiäräkkö, jos me laitetaas kaikki rahamma yhtehe, nii me voitaas melekee saara pleikkari kakkonen... "Minen johku pleikkarihin kaikkia rahojani laita... " Epa tuumas harvakseltansa, niinku kuuskymppinen faari eikä kuusvuatias eskarilaanen ;)  Kotomatkalla isä oli joutunu sitte ostaa niille eres halavimmat leekopaketit. Eihän sitä ny äiteetä kannata käyrä kattomas, jos ei jotaki palakintua siitä saa, hmph!

Torstaiaamuna mua tuli "lähisukulaanen" kattomaha. Niin oli Vilukissi ittensä esitelly, ku oli mun huanesta ettiny ovi ovelta ;D. Mikä ettei, samaa rotukissien sukuahan me, sialunsiskoja! Toi mulle kirijankin, jonka nimiä mä en kerro, kun se on salaasuus...

Päivä päivältä mun vointi parani, jaksoon olla istuavillani ja vähä jalootellakkin. Yät oli aina yhtä helekuttia, hyysikkäreissuuhin piti varata vartti, että sai vereltyä tukiliivin mahan suajaksi, jos eres muisti ennenku nousi ylähä. Liivin tarranauhat tarttuu ku tauti, aina väärähä kohtaha. Sitä son ny seuraavat kuus viikkua, hitto...

Elukkapainajaaset jatkuu. Viimeesenä yänä sairaalas me löyttihi poikaan kans jostaki vanhan taloon pihan perältä isoo kaninkoppi, täynnä kaltoonkohreltuja kania, piänee häkillinen surkias kunnos olevia hamsteria ja gerbiiliä. Jostaki siihen siunaantuu varmaha parikymmentä takkuusta ja laihaa kissaakin. Molin aivan järkyttyny, kerkiääkähän täs enää soittaa eläänlääkärillekkään, jotta se tulis kattomaha ja leikkaamaha kania, osaasinkahan mä itte jos se opettaas, nuahan sikiää pian aivan huurittomasti! Emäkissit rupes imettämähä hamsterin ja gerbiilinpoikia, välillä meinas kyllä saalistusviättikin saara vallan...

Viime yänä kotona löysin jostakin puistosta loukkiintunehen hylkeenpoijan, sain sen kuntohon ja se lähti kala-altahalle, johna ui kirkasfärisiä terävähampahisia kaloja. Mennesnänsä siltä putos pyrstöstä pala... Vesi oli kauhian kylymää, oli hämärä syysilta, ja mä kattoon, ku oravat meni rakennetun puron vesiputouksihin. Ne pani maate vethen, uppeluksihin, ja kualivat sinne. Mä Einarin kans yritin niitä pelastaa siältä kuiville, lämmittelemähä toistensa lähelle. Einari oli aluushousuusillansa, mulle tuli suuree hätä sen tarkenemisesta nii heräsin.

Eileen tosiaan pääsin kotia. Melekeen sairaalatason siivottuhu tupaha; anoppi, eläkkeellä oleva sairaala-apulaanen oli huhkinu aamupäivän pesten paikkoja kotitalousaineella. Kyllä oli hiano tulla puhtahashen kotohon! Yks dreeni tuas lonkalla viälä roikkuu, pääsen siitä maanantaiaamuna. Puranaa ja panarollia pitääs syärä kolome kertaa päiväs. Ja pitää tuata liiviä. Kuinka non ennenvanhaan pitänhet kuresliiviä vapaaehtoosesti? Sekin Salmelan Iita-vainaan korsetti, joka löytyy kototaloon vintiltä, sen vyätärönympärys ei piisannu mulle eres viistoistakesääsenä! Mikä tyämaa siinäkin on ollu, ku täs tarranauhahässäkäskin on kestämistä! Yällä ku lähret hyysikkähä, tarranauhan repimisehe herää koko tianoo.

Vein eileen illalla helokiille kalakkia, ku lujin tyäkaverien lährettämistä puutarhaleheristä, nottei se tykkääkkään happamesta. Myrsky oli taas kaatanu kesällä siirtämäni isoon koivuangervon, kyniin sen lyhkääsemmäksi ja istututin sen O`Malleyllä uurestansa. Olishan täs tekemistä. Dreenipussi vaan on tiällä ja selekä tuloo kipiäksi, ku tuloo viälä käveltyä vähä krykys.

Taitaa olla paree ku ottaa lämmintä päällensä ja menöö istumaha merkkoostyän kans pihalle aurinkoho.