Kerran ku molin Pariisis, oli marraskuu. Muina marraskuina en oo ollu Pariisis. Enkä sen pualehen muinakaan kuukausina. No kummiskin. Siälä oli joulukarut auaastu. Lunta ei ollu mihinään, siälä oli justihi tälläänen sää ku tääläki ny, muukama lämpöastet ja vettä piskotteli harva se päivä.

Puut oli vaan komiasti kuuras. Ihan valakoosena ne hohkas, ja noli valaastu hianosti. Minen tiärä, mitä noli niihin laittanu, notta ne pysyy kuuras, tottapa noli jähärytetty. Joka puskan juurella johonaki piilos joku kylymäkones... Emmä ainakaan tiärä, minkälaanen äpänteri niillä oksilla pysyys sellaases satees.

Täälä on puhes kans pian aukaasta joulukatu. Tua keskusväylä, jonka varrella on pari pankkia ja putiikkia. Valakee eres vähä tämä marraskuinen maailma. Pitääskähä niitä puita valakaasta, keksiä niihi tekokuuraa. Pumpulia roikkumaha oksilta, vanumaha vesisateesehe.

Kotia ku sais jonkunlaasen joulun näköösen, ennenkä tuloo kiirus. Voishan sitä pistää poijat pumpulipussin kans pihalle, koristelemaha puskia. Voiko jouluvalot laittaa pesemättömille klasiille?