Eileen havaattin, notta mä en ny justihin tiärä, mihnä mun massi on.

Ei se ny ens kerta oo, ku se on hukas. Yleensä se löytyy jostakin laukusta tai autosta. Joskus mun perähän on soitettu kaupasta, että se on jääny kassalle. Kerran, en eres tiänny sen olevan katees, se oli ollu pari voorokautta rivitaloon parkkipaikalla, kolli oli mennen tullen ja palateskin ajanu sen ylitte autolla, notta ajokorttikin oli jo aika muusina.

Siksi mä ny en niin hualestunu, vaikka siälä ny oliki parit pankkikortit ja ajokortti sun muuta. Laastaria ja mehupilli ja kuittia, niinku ny akkaan massiis tapaa olla kaikellaasta.

Täs kotia tulles yhtäkkiä tulin ajatelleheksi yhtä asiaa. Olin taas ollu shoppaalemas agrimarketis, siälä oli 30 ja 50% alella kaikenlaasia kasvia. Olin ostanu kaks töyhtöangervua ja viis punaasta jaloangervua. Ne oli aika janoosia siälä kassis, niin kaaroon niille oikee reiruhun vettä sinne joukkohon. Ku se paikka, mihkä ne meinaan istuttaa, kasvaa viälä sepeliä.

Joo. Siälähän se massi oli. Kassis. Hyvin oli kasteltuna sekin. Onneksi ei siälä ollu rahaa, mutta se Helysoljen lahjakortti oli aika märkä. Tottapa se viälä kelpaa, notta saan äitienpäivälahjani lunastettua...