Kauhiasti ne näin kevään korvalla kauppaa puhelimes mulle puutarhalehtiä. Mä tiärän, että ne lähtis ny halavalla ja vanahana tilaajana mä saisin vaikka kuinka monta plaria ylimääräästä ja ne melekee laittaas mulle rahaa joukkoho, jos mä viälä ottaasin laukun ja kaulakorun ja sen komian opuksenkin, johna opetetaha kärestä pitään perustamaha puutarha.

Mut ku mulla on jo vuarelta viis lähtien puutarhalehtiä jemmas, mä en raaski laittaa niitä paperinkeräyksehe, niishän on ihan käyttökelepoosta tiatua. Ikään mä en vaa  niitä rupia plaraamaha, ku tiatua tartten, mullon netti. Mä en tartte yhtää uutta vuasikertaa.

Sitte tuli kaupan lehtihyllyhy House&Garden. Halavalla. Mä sorruun. Ja sitte mulle tuli masennus. Oikee pikadepis. Huhtikuu on kuukausista julmin, sanoo joku runoolijakin tai kuka soli... sillä oli vissihi pipolaarinen miälialahäiriö.

Siinä leheres oli niin ihania puutarhoja! Niis oli rehevät kukkameret ja lätäkkyä ja purua pitkinpoikin, kivettyjä juntuja kiamurteli perkolaan ala ja kaiken sen varjosti isoot, vanahat puut.

Puut. Silloon, ku tua Järvi ruapattihi, ranta-asukkahien oli paras raivata tontiltansa puut, notta ne ei jää nostetun turpeen alle. Joojoo, mä ymmärrän kovasti, notta nii piti teherä. Mun olis vaa pitäny keriitä aijoos hätihi, ku kaks miästä pärröötti moottorisahaa testosteronipöhönäs ja niitti koko rannan kalijuksi. (Mä tiärän; jos mulla olis ollu saha käres, samanlaanen pöhönä mullekkin olis tullu. Son se pärinä ja pensan katku...) Olsinkaha mä löynny siihen paikkaha kettinkiä, millä olsin itteni sitonu puihin? Ku molsin eres muutaman keskenkasvuusen keriinny pelastaa, sellaasen, jokka olis toipunu ruappauksesta... Jokka ny kaartuus komiasti kehystämähäs rämeekkööstä rantamaisemaa...

Turha maraata kaatunutta maitua.

Mä pakkasin kumpparit autoho ja ajoon kotiani. Ku aikani liukastelin pitkin routaasia sänkipeltoja, mä löysin kytötiän varrelta laskun penkalta olisko nelimetrisen pihlajamättähän ja sitte oikee takkuusen tuamipuskan. Ne mä taharon tuahon pohojaaskulumalle, rantahetteekölle. Heti ku kaivinkones pystyy rouran läpi puremaha.

Vaikka tuami onkin pirullinen tekemhä vesaa ja jonaki vuanna se voi olla vähemmän komia, jos siihen isköö elukat.