Aurinko paistoo nii mukavasti ja piti keksiä omille ja siskoon poijalle, 5v, jotaki tekemistä. Ittekki oon muutamana iltana tuumannu, notta olis kiva mennä telttaha yäksi. Rupesin ainaamaha telttaa pystyhy.

Paikka pitää olla sellaanen, notta keskipäivällä joku puu varjostaa pahimmalta paahteelta, mutta notta aamusta varahi paistaas aurinko, eres vähä, nottei siälä teltas tulsi kylymä. Käppäälin ympäri markkia, kattellen tasaasta kohtaa, mutta eihä sellaasta ollu sitte taas nualla muilla kriteeriillä.

Sahajauhoja lapioottin pari kottikärryllistä ja traijasin sitä valittemalleni teltan paikalle. Lämmin tuli, puuhastelles auringonpaistees. Komennin poijat pyäriskelemähä kevytpressun päälle, ja kokeelemaha, mihkä viälä pitääs sahanpurua. Naapurin poikaki, 7v, siihe tuli, ja saimma sitte viitehe pekkaha teltan pystytettyä.

Minä viälä kiristelin naruja, ku teltasta jo kuuluu "VÄLIPALAA!". No onneksi olin teheny voileipiä valamihiksi jääkaappihi. Mutta ku sinne telttaha piti kiikuttaa mehua ja jukurttia ja panaaniaki ja sitte jotaki tekemistä. Pakkasin piänehe kirstuhu puuhakirjoja ja otin färikynälooran kainaloho.

Kaikki oli valamista, nii rupes piskotteloha. Oikee satamahanki! Ja ny jo sitte jyräjääki, notta taitaa olla paree otta tepseli irti seinästä.