Lauantai-ilta. Grillaamaha viimme vuanna teherylle puarille. Ohi örkin, sen kummajaasen, joka luuraa viikolla siirreltyjen puskaan välistä. Piti saara herätesostosalappiruusulle varijoonen paikka... paljoko tua hurmeshappomarija sitte muka varijostaa. Pitääskähä lutakosta siirtää se raippamainen tuija, jos sille muatoolis pallolatvan...

    

Kompurooren sepelillä,vaikka banzaipuulla on kiveys. Joka liasuu mitenkä sattuu, ku alla on liikaa hiataa. Ohi sen kovanonnen trapputeelmeksen ja läpi humalaportin

Puarille, jonka piis roikkuu kaks ylettömän kiitollista lumihiutalesta. Mä vein ne yks kaunis päivä juamaha porakaivolta tulevaha vesikorveehin. Tai ei se korvee siältä tuu, vesi vaa siihe korveehi, putkia pitki lurajaa. Se kuulostaa hyvältä ajatukselta, mutta ku siältä tuloo nii ruasteesta vettä, notta ku mä parin päivän jälkihi löyrin toisen nuasta lumihiutuloosta siältä korveesta, soli ruskias ressus yltä päältä, ku kusikroopista veretty! Muavinen valakoonen ruukkuki oli saanu sellaasenki patinan, notta... mua pisti nii vihaksi, notten oo keherannu eres pestä sitä! Poikaan liikennematto trukkilavalla, trappuuna.

         

Poikia ei saanu pois krannin trampoliinilta, me O`Malleyn kans söimmä ja hörpiimmä oikee  El Tiempo roseeta, pakastimesta sulattujen krillitassujen, uuniperunaan ja makkaran kans. Vinetto kihahti mun väsynehe päähäni. Eileen illalla meni töis melekee kymmenehe, sitte yällä Vihtori tuli meirän kamarihi Iitan penkille nukkumaha, kiahnaamaha ja nituuttamaha sitä hoikkakinttuusta penkkiä, nii kauan, notta mun piti nousta aamuyästä puali kuurelta taas töihin.

 Iltaasen päälle, piänes pöhönäs, oikaasin tuahon auringonnoususänkyhy. Minkähä tähre meillä sitä sellaaseksi sanottihi, emmoo muiren kuullu sitä nimiä sivustaverettävästä käyttävän? Tuan toimma juhannuksen tianoolla O`Malleyn isän kototuvalta. Siälä se kököttää, piäni mökki, aurinkoosella mettänlairalla,  keittiö ja kamari. Menöö itte erestänsä ny mumman kualeman jäläkihi, piäni tupareppana. Viimmeksi, ku anoppi oli siälä käyny, siälä oli joku troiskannu notta oli seinäverhat laattialla ja herätyskelloki puronnu pöyrältä. Sontaa oli ollu siälä sun täälä. Viimmeen oli löytyny syyllinen. Naakka makas kuallehena laattialla. Soli vissihi tornista tullu, hellalla oli oli nokia ja moskaa ku nokikolarin jälijiltä.

 Rupesimma yks kesä hinkkaamaha tuata sänkyä. Son viälä vähä pualimoos, ainaki tua yks kinttu on viälä turkoosi, samaa färiä millä mumma oli maalannu porstuan komeron, keittiön klumppupolovisen pöyrän (jonka kaapiista löytyy pari vahavoja sukkia, kinnariinensa päivinensä), klaffipiirongin... Notkuvilla pohojalauroolla, froteehantuukin päällä, ötökkäverhon siivilööres ilta-auringon valua, tirpuusten varpahien kropaates katolla, meinasin nukahtaa. 

Tuli miälehe, ku kotona joskus nukuumma puaris, auringonnoususängys, minä ja systeri. Se puari oli varmaha kaksataa vuatta vanhaha jo silloo. Sänkyseinällä oli joku reikä, olikha se jotaki jyväkiarukkaa varte siihe tehty. Ikkunaklasis oli kuplia ja valumia, pokat harmahia ja klesuuntunehia, eteläseinällä. Ovi oli ku tehty piänille kersoolle korkuutensa pualesta, mutta soli nii raskas, nottei sitä meinannu saara auki taikka kiinni. Lukkuki vahavee ku pikkulikan miahusta. Siinä puariraris oli kaks puaria viäretysten, sen pohojaaspualoosen puarin piihi oli joskus maitokuski tyyränny ja viäny foorilauroosta palan joukosnansa. Silloon ennenvanhaan, ku tiä viälä kuluki pihan läpi.

Äitee teki meille olokipatjan. Soli klumppuunen, mutta haisi hianosti vilijalle ja nukutti meirät sääskien ininähä.

Tekiskähä tuahonki olokipatjan. Isän ja äireen miniä, ku son oikee koulut käyny koristemaalari ja restaurooja, summuulla lailla tairollinen ihiminen (kyllon äiteetä lykästäny!), sais koittaa vaikka ootrata tuan sängyn, jos me joskus saamma sen ensi hinkattua.

Oliskaha se veheriäänen...