Joskus vuasi sitte veikkoo toi meirän trapuulle kaks jätesäkillistä kutterinlastuulla ja tapeetinpaloolla maustettua sanomalehtisilippua. Noo, olis siälä, ny ku sitä toista pengastin, sellaanen piäni knippu ehejääki aviisia. Yhtä Ameriikan suametarta ku oikaasin krutuusta, se otti ja repes koriasti kahreksi palaksi. Kyllä pisti vihaksi.

Niistä silipuusta mä maanantaina ennen iltahukihi lähtyä ettiin mainoksia. Niinku molin muistavinani, notta niis olis ollu ryppyvoiremainoksia oikee tihiäs, mutta ny ku ettiin, nii ei muuta ku tupakkimainoksia ("Minäkin pidän ääneni kunnossa Luckylla!") ja hautaustoimistojen ilimootuksia. Aikani ku pengastin, niin kyllä siältä sitte tukku naamarasva-, kestokihara- ja leninkimainoksiaki sitte löytyy. Ja viälä illalla töiskin mun tukkani haisi homeesille sanomaleherille.

Erellispäivänä tyäkaveri toi Ike an tuliaaset. Läjä puukehyksisiä piäniä peiliä. Ku tulin siältä iltahukista, mä rupesin sovittelemaha mainoksia kehyksen lairoolle. Sain ne jonkinsortin järjestyksehe, ja otin rekupaasilakkapullon ja surin. Reellä. Siis suti - surin... Ja suriin lakkaa mainosten alle ja päälle, emmä oikee tiänny kuinka sitä pitääs, ku en ennen ollu kokeellu. Sormet klimppihi lakattuna jätin sitte teelmeksen kuivamhan ja menin maate (... eiku lujin ensi Vihtorin kirjaa pualehe välihi, sitte menin maate ja sitte nousin ylähä rykimähä... niihä ne mun alakuyäni täs lenssun kouris menöö)

Tänäpänä olin vapaalla. Viälä kertaallensa lakkasin teelmekseni ku olin leikannu ylimäärääset reunat paperiista. Oli sinne jääny vähä ilimakuplia ja jotaki valumia. Kehtaakaha tuata antaa kellekkää... Reunat viimmeestelin äireentekoosen yäpairan helemasta revityllä protyyripitsillä. Peilinpualoonen sisäkantti oli vähä hankalee saara pysymähä paikoollansa.

Mä otin koulusta tullehet kersat kyyttihi ja lähärin Takataskuhu, ku moon nii monena talavena luvannu siälä käyrä. Vilukissi on ny tän viikon siälä töis, mä ajattelin notta jos mä kehtaasin antaa silti sen peilin sillen joululahajaksi, vaikka sonki vähä sellaanen harijootuskappales. Peili siis. Molsin kyllä harijootellu ittelleni, mutta ku tuli nii kiirus... Vilukissi lupas pistää kuvan siitä plokihinsa, ku mä en keriinny ottaa kuvaa.

Kyllä kuulkaa oli kauppa! Vilukissi siälä istuu tiskin takana ja virkkas eiku koukkus jotaki huivia, oikee hötyysestä villalangasta, emmä käsitä kuinka siitä erootti langat! Molsin varmaha vaa ottanu ja takunnu sen yhtehe vyhtihi... Ja hyllyt ja seinät oli ku revontulet, kirkasfäristä käsityätä pullollansa! Voi menkää ny hyvät ihimiset kattoho itte! Ei sitä käsitä mitä kaikkia sitä langoosta saa äntihi, ku joku osaa!

Mä kulijiin siälä ympäriinsä hypistellen, ku sisälle tuli taas uus asiakas. Siro tummatukkaanen naisihiminen. Vilukissi mua sillen esittelemähä, syntymäpitäjistä ja asuunpaikoosta ruveten, ja notta tämä on hänen tyäkaverin akka... "Ai Tupakissi!" "No voi ny tiätenki... tämä on Mansikki!" Vilukissi mullen esitteli. Heh... voihan sen tosiaan pitkänkin kaavan mukaha teherä, esittelyn... Ei sillä ollu sarvia, soli vissihi nupo tua Mansikki ;)

Nii mitäkö mä löyrin siältä? Knappia, mullon yks keltaanen kangas, josta moon aikaa sitte tuumannu teherä sellaasen shanel-tyyppisen jakkupuvun, ne knapit on siihe ku nenä päähä. Pihakissille ostin kolome virkattua enkeliä, saa pistää kuusehe tai klasille. Rosetta Kiven Ruususatu-kirijan, vaikka moonki sen täältä netistä lukenu. Soli nii monikerroksinen, notta son paree viälä lukia oikee kärestä.

Sitte pengastimma yhyres Vilukissin kans ale-looraa. Siälä oli kuulemma yhtä sun toista sutta ja sekunraa... Heti mun silimähä iski siältä veheriääsen kirijava huivi... "Joo tua oli sellaanen... Ostin kallihit langat ja tein huivin huopumahan ja sitte menin puhelimehen... " Vilukissi puristeli päätänsä. Soli menny kuulemma iha pilalle. Huivi.

Tjaa. Mummiälestä son justihi omialtaanen mun kaulahani!