Yhrennellätoista hetkellä, melkeen, me irrottihin puuhun sirotusta köyrestä. Koppa alkoo hianosti keinahrellen nousta tuasta "meirän" tiluksilta (naapurin pakettipellolta) julumetun suuren pallon peräs kohti yläilimoja.

Minä ja Vihtori, Anneli, kans eileen 40-v. ja sen miäs Pasi, Leena ja Hannu ja veljekset Mikko ja Kalle. Kuskit lisäksi, yhtehensä tiu kopas. Kolmisenkymmentä silimäparia seuras nousua meirän puutarhasta ja kuinkahan paljo lurkkii naapurien nurkista. Olimma orotellu toista tuntia, notta tuuli tyyntyys sen verran ettei mentääsi puihin lährös. Tuas ku seisoo täyskasvuunen kuusiaitakin lähellä.

Oli siältä mahtavat maisemat. Tuuli ei tuntunu, ku mentihin samaa vauhtia sen kans, tuallaasta 17-40 km/h. Kaasupoltin kohisi ehtimän takaa niin, notta korvat meni lukkohon, muutoon oli hiljaasta.

Enste lenneltihin kohti Lapuaa tuala seittemäskymmenes metris, sitte noustihin 400 metrihin notta näkyy ihan merellekkin asti ja alkoo tuuli kuljettaakin kohti Ylistarua. Oli vaan mettää ja peltua, siälä täälä tupa tai piäni lampi. Sitte tultihin alahapäin, kokeeltihin laskua. Kopan pohja kraappas yhtehen peltotiähän jäljet ja koppa huiskahti melkee kyljellensä ennenku taas noustihin ylemmäspäin. Mentihin sellaases parin metrin korkeures kohti laron seinää, saatihin väistettyä se ja sitte osuttihin keskellä peltoaukiaa seisovahan yksinääsehen koivuhun.

Koppa pyärähti ku valssis ja taas jatkettihin matkaa, vähä ylempänä.

Määräykset sanoo, nottei ne saa lentää enää auringonlaskun jälkihin, ku ei siinä värkis ollu valoja. Meirän piti ruveta ettimähän laskeutumispaikkaa, vaikka kaasuakin olis ollu jäljellä ja kännyköös meirän miälestä kyllä valoja. Ylistaron Kylänpääs oli lähellä asutusta sellaanen pellon pala, jota ympäröötti sähkölinjat, niin eikähän ne keksiny laskeutua siihen. Pasi kattoo, että ompas tuas tihiä pläntti hukkakauraa. Siihen pössährettihin. Koppa taas kyljellensä, pallo vei vähä matkaa etehepäin, pystyhyn ja taas kyljellensä... Hehee, oli se haipakkaa! Ku saatihin vekotin pysähtymähän, niin se kuljetettihin lopuulla höngyyllä tiälle ja siälä oliki sitte noutajat.

Oli jo aamuyä, ku päästihin kotia. Suu messingillä. Viälä melkee neljältä aamullakin ja kolmen tunnin päästä piti nousta ylähä, töihin.

Tuumattihin Annelin kans, että heti mennähän uurestansa, jahka lakatahan köyhtymästä.

 

Ps. Käykää kattomas www.magialento.fi, eikähän sinne tuu meiränkin lennosta (3.7) kuvia täs joskus