Ei olsi aamulla teheny miäli nousta ollenkaan ylähä. Emmä epäonnen päivää peljänny, mä vaan olin niin väsyny. Toinen torkuttu yä takana. Pelekäsin putuavani vessanpöntööltä, jos nukahran siihen.

Ennenkä mä lährin rönkkenireissulle, olin töis. Ku sain tuarehet osaltani tiskihi, kävin syämäs ja otin sitte helepoimman rullakon tyän alle. Vessapaperia ja sen sellaasta, isua, nopiaa tavaraa hyllyttää. Varttia vaille pualen päivän mä lährin lykkäämähä rullakkua pois käytävältä, notta meen vaihtoho verhat ja lähren. Hyllyllä oli loora isoja pääsiääsmunia. Rullakko pökkäs sitä ja se tuuppas erellänsä seuraavan läjän, Bratz-munia, laattialle. Notta PRÄTS!

No, mä konttasin sitte viälä hetkuusen kaupan laattialla, ennenkä lähärin...

Rönkkenihuanehes mua tuli vastooksille nuari nainen, notta "sullehan tehdään rintojen kuvaus". Nyäkkäsin. Jahka olin paitani riisunu, se näytti vähä avuttomalta. Esitteli ittensä röntgenhoitajaharjoittelijaksi. Onneksi sillä oli vanhee hoitaja siinä apuna, se joutuu myäntää, nottei hän saa poisleikatusta kikistä kyllä minkäänlaasta kuvaa.

Sanommä, notta otti tuan olemas olevan kikin kuvaus kipiää! C-C kuvaus, jos se ny oli se, mitä ne tapaa töllöttimeskin näyttää, sen ny kesti. Mutta sivulta päin ku kipiää kikkiä litistettihi, ei tiänny muuta ku ähkäästä että ÄKKIÄÄ NY! Arpipualelta ku kuvattihi, nii sei ottanu läheskää yhtä kipiää, vaikka siliää arpia ja kainalua kiskottihinki kuvauslevyjen välhin. Son nii turta.

Mut päästettihi sitte tutkimuspöyrälle huilaamaha siksi aikaa, ku kuvia kehitetähä. Aivan meinas siälä yksin hämäräs maates ruveta leuka väpättämähä, kivusta ja ittesäälistä, ku mua niin kiusatha.

Hoitajat tuli takaasin, juteltihi siinä mämmin syämisestä samalla, ku oroteltihi rönkkenlääkäriä. Nuarehko miäs farkut jalaas tuli kutitteloho mua ultraäänivömpylällä. Samalla se seliitti, nii hianoolla termiillä että mua meinas aivan naurattaa, nottei mun kuvisnani näjy mitään poikkeavaa. Oli indikaatioota summuita, hoksaskaha se käyttää niitä sanoja oikees kohoris... Lotras sitä keeliäkin nii, jotta saatihi perästäpäin hoitajan kans oikee urakalla tuhurata paperihantuukia, ku pyyhiimmä sitä pois. "Jaa, seljäs viälä kiiltelöö, ja leuan alla..."

Päästäkseni magneettihi, rönkkenlääkärin, kirurkin ja syäpälääkärin pitääs kuulemma olla samaa miältä siitä, notta magneetista olis apua. Son kuulemma ku huanot kiikarit, notta niillä näköö että kanatarhas on kanoja, muttei eroota, moniko niiston kukkoo. Siis: magneetti näyttää, jos on muutoksia, muttei kerro, onko ne minkälaasia. Ja vaikka mun syäpäni saattoo olla lobulaarinen, emmä varmasti muista, elikkä huanosti rönkkenis näkyvä, nii silti "tässä eivät kaikki indikaatiot täyty".

No miksi mullon sitte kikki nii kipiä, pääasias kainalonpualelta? "Vaikka sä oot aika nuori, niin ota huomioon, että sä olet silti melkein yli neljänkymmenen. Ja vanhemmiten naisilla rintarauhaskudos vähenee ja korvaantuu rasvakudoksella. Tavallisesti rauhaskudos voi olla kipeää, harvemmin rasvakudos. Toistaiseksi tuntemattomasta syystä näyttäisi siltä, että rasvakudos lisääntyy rintarangan puoleta ja työntää edellään rauhaskudosta kohti kainaloa. Siksi kipu yleensä tuntuu juuri rinnan kainalonpuoleisella osalla."

Vanaha mikä vanaha. Ja rauhaset tuloo ja menöö, läski senku lisääntyy...

No, ei mulla ny ainakaa rönkkenin mukaha syäpää oo. Eikä ultran. Notta kärsi, beibi, kärsi. Kirkkaamman kruunun saat.

Mullon täs ny muuta tekemistä. Mullon elämä elettävänä.