Mä ny alootan meirän kesälomareissusta kirijoottamisen vähä väärästä päästä. Ku mummiälestä kaikista erikoosin sattumus tuli reisun lopuus.

Molimma tullu Ruattia pitki ylähäppäi, olimma pyhäiltana yhyreksän mais Haparandas. Soli myähäästä enää siinä vaihees mennä Ikeasta kattomaha Epalle koulupöytää. Tuumasimma ensi, notta jos löytyys jostaki Sokoshotelli, mensimmä oikee sellaasehe yäksi ja seuraavana aamuna takaasi Ruattin pualelle shoppaalemaha, muttei siälä Tornios ollukkaa sen sortin hotellia. Lähärettihi ajelemaha asuntoautolla kohti Aavasaksaa, notta jos siälä koisaasimma parkkipaikalla.

Matka rupes tuntumaha turhan pitkältä, ja ku havaattimma Torniojoen koskenmutkas levährysaluehen, johona oli jo kaks asuntovaunua parkis ja kaks moottoripyärääki, tuumasimma, notta eikhä meki tuaho maharuta.

Toinen pyäristä oli sivuvaunullinen Uraali, toinen kakspualikas Honran skootteri. Silloli matkas joku japsin näköönen nuari miäs, se veteli tupakkia vähä sivummalla tuasta Uraaliretkikunnasta, partaanen nuari miäs ja vaalia flikka, jolla näytti yhtäkkiä olevan rastatukka. Noli kaikki laittanu piänen teltan pystyhy parkkipaikan asfaltille. Keittelivät priimuskeittimillä ittellensä iltaasta.

O`Malley meni juttelemaha sille pariskunnalle, ku molin laittamas poikia maate. Meitä hävetti, ku kuulosti siltä notta siälä puhuttihi saksaa... Eihän O`Malley osaa sanaakaa saksaa, jos ei ny VolksWagen sanasta piretä lukua... Poijat huikkii isänsä pois siältä.

Ei nollu saksaa puhunu, enklantia vaa (ei soo häävi enklannin puhujakaa, tua isäntä...) noli tullu Autraaliasta ja se japsin näköönen oli kuulema Etelä-Korealaane! Soli tullu kuulemma Siperian kautte Suamehe, nämä flikka ja partaveikkoo oli lentänhet Saksaha ja siältä sitte lähtenehet ajelemaha.

Koko sen yän satoo kaatamalla. Mua vaivas koko yän, notta onkhan niiren teltat kuinka verenpitäviä, mutta O`Malley meinas, notta eiväkkähä nua oo enneki saretta reisullansa nähänehet.

Aamulla kummiski kirijootin kaks Löveparkin postikorttia. Notta mihinä me asumma, notta meillon muutama ylimääränen tyyny, sauna ja suihku... pyykkikones ja kuivausrumpu. Notta jos niillä joskus sattuus tulla sellaaselle tavarallen äkkinäästä tarvesta, nii tervetulua vaa meillen! Pistin kortit muavipussihi ja joukkoho laitoon jokahittelle pussillisen Eloveenan pikakaurakryyniä. Saavat eres aamupalaa. Ku Korean poika oli noussu ylähä, mä kiikutin pussuusen sillen ja toisen sen Uraalin sarvehe. Korean poika yllätti mut kumartelemalla heti, ku mä kudmooningit sanoon. Sitte muistin, notta niihän niillon siäläpäin tapana.

Lähärimmä Ikeaha. Se aukes vasta kymmeneltä, Ruattin aikaa, siinä meni aikaa orotelles ja appajee, sitte siälä itte kaupas! Ei ollu sen färistä pöytää hyllys, ku olimma varannehet, vaihtamises ja uurestansa varaamises meni aikaa, ja loput hermot meni sitte ku molin hakemas maksamaani pöytää varaston ovelta! Plakaatis luki, notta meillon kunnia-asiana pitää asiakkahan orotteluaika minimis, noin seittemäs minuutis... Jukopliuta, meitoli siinä kymmenmetrinen jono orottamas, eikä ensimmäänenkää asiakas saanu tavaraansa ennenkä yli pualen tunnin jäläkihi!

Minä harvoon annatan, mutta ny mulla käämit kärähti... "Valitan, mutta meillä on vain yksi joka tekee töitä varastossa..." sanoo flikka, ja mä siihen, notta ilimeesesti kukaa muu ei sitte töitä teekkää. "Asiakaspalavelijoota" lompsii siinä erestakaasi, puhuu p-aa tuttujensa kans... ja ku mä viimmeen sain pöyrän ja kärräsin sitä autolle, havaattin, notta siälä oli "kärrypoikina" kuuskymppisiä äijiä, vetivät tupakkia, yks haki kaks kärryä parkkipaikalta sillä aikaa ku toinen orotti nojaallen jo keräältyyhi kolomehe kärryhy... Muutama muuki faari siälä seisoskeli Ikean liivit päällä suarahasanottuna vit... turhautunehen näköösenä. Kyllä oli tyänjako vinksallansa! Eikö ne ny olsi voinu, raavahat miähet, mennä joutuesnansna sinne varastoho ettimhä asiakkahien roinia!?

Arrgh... sitte meirän viälä piti ettiä Piltema, Volovo ku tartti uuret jutut peräloosterin kantehe, ku ei se pysyny ylähällä lastooksen aikaa, aina pruukas purota niskaha. Muukaman kerran, ku O`Malley luatti liikaa navikaattorihi, ajoomma harhaha, ennenkä löyrimmä ittemmä viimmeesellä aukiolotunnilla Piltemasta. Isäntä tuumas, notta non ne moottoripyäräälijät varmaha jo meirän oven takana.

Pääsimmä kotia puali yhyrentoista mais illalla, mä viimeesen kolkytä kilometriä istuun asuntoauton hyysikäs, roskasankoo eresnäni, koko viikon lasti pöntöös ja viimmeeset sapuskat siälä roskiksen pohojalla. Pää sätii mikreenistä.

Seuraavana aamuna ovikello soi. Epa juaksi ovelle ja pyärti "Emmä tiärä kuka tua on!". Menin aamutakiisnani kattomaha. Korean poikaha se siälä kumarteli! Mä ymmärrin sen sanovan, muutamalla enklannilta kuulostavalla sanalla, notta hänen ystävänsä on leiris tuas vähäs matkaa, notta sopiiko, että hän hakoo neki. Johanny toki!

Aikaasten päästä ne tuli sitte kaikki, niilloli menny leirin purkamises aikansa. Aussit Floss ja Felix ja tämä Etelä-Korealaanen Kim. Purkivat litimärjät romppeensa kuistille, varaston katoksehe tamppaustelinehelle, pistivät pyykkikonehen töihin ja pääsivät suihkuhu ja saunaha. Floss harijas rastatukkaansa parvekkehella, siitä tuli loppuviimmeen ihan siloonen ja koria pitkä tukka, soli vaa pyäräälles menny takkuhu. Felix oli oikee saunaski.

Rupesin laittoho niillen ruakaa, meinasin makkarasoosia, mutta unohrin makkarat paistinpannulle tohkeesnani notta ne kärvähti. Menin hakoho äkkiää kaupasta metripitsaa ja salaattia summuuta, keitin pikariisiä ja paistoon kirijolohisuikaleeta. Yhyren journalistin, Tarun, oli puhes tuara meille akvaario, molin jo toissaviikolla sopinu sellaasesta yllätyksestä meirän miähille sen kans. Pistin sille viästiä meirän viarahista, jotta mahtaasko moottoripyäräälevää lehtinaista kiinnostaa... Johan ny toki, ja ku mä viälä kysyyn näiltä viarahiltani, nii niillekki sopii haastattelu.

Taru tuli justihi, ku molin saanu sapuskat viimmeen pöytähä. Se rupes haastattelemaha ja Felix, joka puhuu ku ruunepäri, toimitti vähä muirenki pualesta ja auttoo selevittämähä, mitä Kim mahtoo sanua. Kim kuulemma meinaa laittaa matkakokemustensa perustehella pystyhy matkatoimiston moottoripyärämatkaalijoollen, jahka pääsöö kotia. Ku Taru viälä siltä kysyy, notta mikä sen sai lähtemähä nuan kauhian pitkälle matkalle (son ny vasta ehkä varttimatkas!) se viimeen sanoo, notta hänen äitinsä aina toivoo näkevänsä maailmaa, mutta kuali hilijattaan liikenneonettomuures. Ääni murtuu, ku se sanoo, notta ny hänellä on äireensä kuva joukos, ja hän näyttää äireellensä maailman.

Koko porukka istuu ku puulla päähä lyätynä, ku Kim lähti pihalle itkemähä hetkuuseksi.

Illanmittaha poijat korjaali pyäriänsä, Kimin pakoputkes oli reikä ja Felixillä oli vararenkahas usiee. O`Malley kaivoo tupaten täyrestä autotallista tyäkaluja, ja noli kaikki kyykyllä pihas, Felix puluputti joutuusasti ja nämä kaks huanommin enklantia osaavaa koitti saara sanottavansa käsillä seleväksi. Floss pyykkäs ja välillä kirijootti matkaplokiansa kuistilla.

Soviimma, notta nuaripari menöö mun syytinkimökkihi maate ja Kim viälä pihas seisovaha asuntoautoho, notta saavat yksityysyyttä. Meirän poijat poukotti tohkees ympäriinsä, vaikka noliki aluuksi ollehet kovasti epäluuloosia ulukomaan eläviä kohtaha.

Mä en saanu yällä nukuttua. Aina torkahrusten välis mun ajatukset pyärii ympyrää, ja aina enklanniksi! Viiren mais nousin ylähä, menin pistämähä omia verhoja koneesehe ja totesin, notta Kimin makuupussi on viälä litimärkä, vaikka soli ollu kuivoosrummus ja narulla. Mä levittelin sen saunaha ja laitoon sähkökiukahan miarolle lämmölle ja ilimastoontia suuremmalle.

Seuaavana aamuna Kim tuli ensi aamupalapöytähä. Juttelimma yhtä sun toista, vaihroomma valuuttoja, paitti notta se sai meiltä viimmeestä vuasimallia ollehen viiren markan setelin ja me saimma siltä 1736-vuarelta olevan kiinalaasen kolikon!! Sen kaveri oli kuulemma pöhönäs meinannu antaa sillen sellaasia oikee kourakaupalla, muttei sollu hualinu ku kaks, ja ny se antoo meille niistä toisen!

  

Tuas ensimmääses kuvas on Felixin ja Flossin norjalaasia kruunuja, joista niitten piti päästä eroho, ku kaikki matkamuistokolikot painaa liikaa. Kolikko, johona on neliiskanttinen reikä, on se vanaha kiinalaane, seteli ja 100 huania on korealaasia nykyrahoja.

Ku se kysyy, notta mitä kautta hänen kannattaas lähtiä takaasi kohti Nordkappia, me näytimmä sillen reeveereen meirän Joulupukinpajareissusta. Soli silimät pyäriänä, notta oikeeko paappa-Santaklasu! Varootimma sitä, notta siälä ei sitte oo tavara halavimmasta päästä, pukinpajalla... En tiärä, onko se ny sitte sitä kautte menny.

Nuartaparia nukutti pualehe päivähä. Kim lähti jatkamaha matkaa, kumartelimma pualin ja toisin. Toivottelimma hyvää matkaa ja sanoomma, notta oot tästä lähin joka päivä meirän miäles. Tilasimma siltä Etelä-Afrikasta postikortin. Sen plokia lupasimma lukia kans sitä mukaa, ku sen matka etenöö. Felix ja Floss oli aivan ku tyhyjinä sen lähärön jäläkihi, meirän kaikkien käsityskyvyn ylittävän matkan tähäre.

Felix halus teherä jotaki kiitokseksi meirän mukamas maharottoman suuresta viarahanvaraasuuresta, nii sanoomma, notta jos tuata yhtä kohtaa nurmikosta se leikkaas, ku siälä kasvoo jo vaaksan mittaanen laiho. Ei arvannu poika, mihkä rupes... Oliki tyämaa!

Niiren moottoripyärän piitalla oleva loora oli menny rikki ja siältä oli päässy vesi sisälle, muttei pihalle. Ne haki osuuskaupasta pualtoistalitraasten limukkapullojen kopan ja kiinnittivät sen O`Malleyn avustuksella uureksi maitotölökki ym -looraksi. Muavinen liukuri laitettihi "perälauraksi" siihe. Tälläämises meni aikaa ja tuli ilta, mä tarjosin mökkiä toiseksiki yäksi, mutta Floss halus jo jatkaa matkaa, vaikka kello oliki jo yli yhyreksän. Ne kiitti meitä nii lämpöösesti halaten (vaikka O`Malley oliki justihi hikimärkä Ikean-tuliaasten kasaamisesta), notta mullen tuli miälehe, notta olsimma me ny voinu eneeki niiren etehe teherä. Viälä, ku olin justihi lukenu Flossin plokista, notta se reppana oli tuala hiakkamontun mettis erellisyän parkunu surkiaa oluansa, ku aina sataa, ja me viiraallaha !"#¤%&/ Ikeas!

 

Sinne ne lähti. Jos Suames saa Rautaperse-arvonimen, ku ajaa tuhat kilometriä moottoripyärällä, mitä tua matka teköö Felixistä ja Flossista, Kimistä ny puhumatikkaa!?