Terve taas!

Ainaki kaiken järjen ja tiäteellisen tutkimuksen mukaha. Jos rönkkeni ja ultra siksi kattothan.

Mulla olis pitäny olla kontrolli siitä syävästä jo kesällä. Ajattelin kerranki olla kärsivällinen ja orotella kaikes rauhas, olinha mä jo keväällä hötkyylly ja soittanu kertaallensa sairaalaha, notta koskaha sitä taas pääsis kuvaha... Ei vaan tullu kutsua. Syyskuun aluus laskeskelin, notta siitä olis ny aika tasan se viis vuatta, ku mun syäpäni leikattihi, jotta kyllä ny jotaki jo pitääs kontrolloorakki.

Soitin sinne. Tällä kertaa oikiaha numerohonki, keväänen soitto meni vähä poskellensa ku ei ne siinä numeros ollu musta oikee kuusalla. "Joo, sullahan oli tavoiteaika heinäkuulla, mutta se on nyt mennyt ohi...täällä on kyllä ollu ruuhkaa." No soviimma siinä jotta jos pikapualihi tulis aikaa.

Meni pari päivää, nii tuli sairaalasta kaks kirjeskuarta samana aamuna looraha. Toises oli aika syyskuun 12:nneksi ja toises lokakuun pualivälin paikkeelle. Öööö...? "Kummankahan aijan mä ny pirän?" mä sinne soittamaha. Sairaalanmäjellä oltihi iha yhtä huuli pyäriänä; onko niis ny varmasti sun nimi ja muut tiarot oikeen? Joo-o, ihan oikeen ovat. Soviimma, että mä pirän ne ensimmääset, ku sen toisen aijan kohoralla oli joku iha muu nimi, ja sen toisen aijan lääkärivastaanottoaikaa ei ollu kirjoos ei kansiis. Ihimettelivät vaan, notta onkoha sille toiselle akalle menny mitää tiatua mammokrafiasta...

Nojoo, rupiaa ne rattahat taas pyärimähä, molin tyytyväänen. Sitte pari päivää ennen rönkkeniaikaa mulle oltihi koitettu soittaa sairaalasta, yritin soittaa takaasi, muttei siälä tiätty, mitä oli ja kuka soittanu... 11.9. siältä soitettihi uurestansa. "Valitettavasti sun röntgenaika nyt peruuntuu, kun meiltä on menny mammografialaite rikki!" Kappasta vaan... Toivottavasti siinä ei oo käyny kuinkaan. Kellekään ihimiselle, meinaan.

Molin iha varma, ettei ennen loka-marraskuun vaihretta tuu uutta aikaa. Vaan kuinkas kävikään? Mä pääsin jo 3.10. sinne!

Ensimmäänen lokakuuta mä käyyn kaularankakuvas, ku mä kesän linnareissun loppumetriillä komahutin ottani Hämähäkkimiäs-kaariporttihi ja rusahutin niskani...mutta sehän ny olis ihan toinen juttu, meinaan se linnareissu! Enivei, mullon vähä sellaanen olo, notta tulikoha otettua liikaa rönkkenisätehiä samalle viikkua, mutta tulipaha ny seleväksi, nottei ollu mitää vikaa (paitti joku oliko se oikoryhti kaulas) niskoos ei kikiis.

Moon sitte vissihi näillä näkymin terves. Ens viikolla viälä käyn syäpälääkärin (sen Seinäjoen ainuan, jos se on töis ettei lomalla) vastahanotolla kuuntelemas, kuinka terves mä oikeen oonkaan.

Tuntis vaan ittensä terveheksi, ku kolottaa oikiaa peukalovarvasta (se rippikouluaikaanen murtuma) ja vasemman kären peukalua (tipuun taas portahista) ja välillä sitä niksahtanutta niskaa ja kaikki tyäkaverit juaksoo pian kymmenen kilometriä pois tiähensä, enkä mä jaksa juasta ku 400 meeteriä!

No ehän mä ny ookaan enää mikää tyttyynen.



*******************************

Mä koitan täs joku päivä kaivella kaikkia kameroota ja niiren muistikorttia, ja laittaa siitä meirän kesääsestä linnareisusta juttua. Siitä voi tulla vaan jatkokertomus, ku soli nii pitkä ja miälenkiintoonen.