Perjatai-illalla tulimma, ku erellisenä perjantaina lähärimmä. Välin olimma taas Saariselijällä.

Kyllä mä tuumasin siinä ennen lähtyä, notta jos emmä lähtisikkää, sais isäntä la(a)tuaikaa kersaan kans päinsä. Ku mummiälestä olis täälä kotonaki ollu askaresta kyllä. Mutta tuli ny sitte lähärettyä, ku kerta oli kersoollekki ihan tuata viikkua varte kinuttu ylimääräästä lomaa koulusta.

Ensimmäästä kertaa ajoomma koko matkan perille asti nukkumatta välillä pukinpajaa vastapäätä. Tai siis O`Malley ajoo... emmä käsitä miksei se mun ajotaitohoni luata. Muttei se kyllä luata muirenkaa ajotaitoho, laivahankaa sitä ei taharo saara, ku ei se saa sitä itte tyyrätä. Ja nukkumisesta - poijat kyllä veteli hirsiä asuntoauton petiillä.

Matkaksi otettihi levyjä. Yks oli Häjyjen levy, siinä laulaa nelijä miästä täältäpäin. Eihä sitä juutuupista löyry, mutta niitä lauluja kyllä:

;feature=related

;feature=related

;feature=related

Non ny sitte sen veeki soinu mun pääs.

Lauantaina sitte kerkesimmä larulle. Isäntä lähti Vihtorin kans kohti Rumaakurua, mä Epan kans Laanilaha. "Mistä mäjestä se Vihtori sanoo, etten mä muka tohori laskia?" Epa kyseli ennen Laanilaa. Tuasta, tuan kurun ylitte, tohorikko? Mä menin ereltä. Epa perästä, ja ku se pääsi toiselle pualen, se sanoo notta "UURESTA!" Emmä kummiskaa jaksanu lähtiä klapuamaha sitä mäkiä ylähä, me lährettihi toista pualen kurua takaasi kohti mökkiä.

Olihan siälä viälä mäkiä, "vaarallisia laskuja" ja vaarallisia laskuja. Niis vaarallisiksi merkityys laskuus me ei havaattu muuta vaarallista ku se, notta alakanu räntäsares präsötti päin näkyä. Mutkaaset mäjet tuntuu vaarallisemmilta, ku välillä meinas latu karota, ei ollu uraa suksien mennä. Ja Epa, meirän rymyeetu, mennä viiletti mäjet alaha ymmärtämättä pelijätä.

Vihtori oli kuulemma teheny samoon, ku noli tullu tunturin ylitte poispäin. O`Malley sanoo, notta ku hänellä tuntuu, notta pohkeesta loppuu voimat ny justihi pitkis laskuus, nii tämä oli vaa pinkonu jo seuraavaa pättärää kohti. On onneksi poijista polovet parantunu... Toisena päivänä ne oli käymäs Kiilopäällä. "Siälä rintees oli jotaki naisia krapaamas suksiansa, nii näytti ku niiren leuat olis vaa loksahtanu, ku mä lasketin ohitte" Vihtori naureskeli.

Mun sivakoosnani ei oikee voitelu pelittäny, niitten pohojihin jäätyy lumi korkeeksi potkukelkan anturooksi. Yritin larulla olleheshen puunkuarehe niitä hinkata pois, mutta kaarna vaa halkakes nätysti kahtia, ku veittellä leikaten. O`Malley tuli meitä vastooksille, ja mä menin koittaa aina palanmatkaa vauhrilla kohti mökkiä, nii kauan ku sukset jotenki kuluki. Epa tuli isänsä kans perästä.

Mun ja Epan suksittelut jäi viitehentoista kilometrihi, ekaluakkalaaselle soli mun miälestä ihan hyvin. Isäntä kiärti Moitakurut ja Vellinsärpimät, Vihtorille kertyy reiru 50 kilometriä, vaikkei se ollukaa hiihtämäs ku kolomena päivänä.

Vihtori olis sen lauantaisen suksittelun jäläkihi ollu jo kovaa lähärös kylypylähä uimaha. Soli laittanu hantuukit ja uikkarit rivihi mökin laattialle, notta ei ku menoksi vaan, mutta ei me muut jaksettu. Pyhänä sitte menimmä. Kaks ensimmäästä tuntia oli halapee lipun hinta, ja ku aaltokones ja poreallas ei ollu käytös, nii pääsimmä viälä halavemmalla. Ja ihan päimmä olimma aluuksi, kukas muu sitä ny korialla aurinkopaisteella kylypylän altahas lilluus ku me...

Rupes sinne sitte tulemaha muitaki. Joku muari siinä tassutteli epävarman oloosena pesutilaan ovien tiätämis. Tiiraali notta mistä hän on tullu, ja mihkä hän on menos: "Mä taisin tulla miästen pukuhuanehesta siältä höyrysaunasta..." Nii mikähä miästen pukuhuanes? Noli yhtöhöösiä, ne pukukopit. Mä otin sen muarin käsikynkkähä, ku se meinas hojaantua krooppihi, ku laattia viätti eikä se nähäny klasiita mitää. Vein sen varooksi akkaan pesutilaan läpi sinne pukukopiille, notta se näkis mistä son tullu. Siälä mä luavutin sen vastahan tullehelle uimavalavojalle ja menin itte takaasi uimaha.

Piti mun sen toisenki kerran tyyrätä takaasi akkaan pesuhuanehesehe, ku ei se muistanu mihkä päin piti kääntyä. Olin sitte itte pukemas, ja kuulin ku toisehe päähän pukutiloja tuli akkaporukka. Yks kuulosti siltä, notta soli tuttua touhua, muut oli ihan hupinas, ei ne tiänny mitenkä menoja. Eikä se yks kunnolla opastanu. (Kyllä kaikki pitääs olla itte...!) Ku sain omat verhat vaihrettua ja tulin kopista pihalle, nii siälä ne muarit meni, miästen pesutuvan ovella, yks alasti. Yks nuaripari tuli niitä vastaha ja tämä viuhahtaja tuumas, että olis sittekki vissihi ollu hyvä laittaa uimapuku päälle Nauru.

Oli se meno ku rementtiaklupi reeperpaanilla!

Vihtori oli nähäny tunturista tulles jokku traput mettäs. Siälä meni Kekkosen kansallispuistoho, Iisakkipäälle, patikkajuntu. Yks aurinkoonen päivä me lähärimmä sinne, isäntä kantoo mehua ja kuumaa kaakaota repusnansa ja kamerat oli tiätenki joukos.

1302509542_img-d41d8cd98f00b204e9800998e Nousua, nousua... 1302509589_img-d41d8cd98f00b204e9800998e maantiarontunti 1302509477_img-d41d8cd98f00b204e9800998e piolokian tunti 1302509658_img-d41d8cd98f00b204e9800998e poroja 1302509769_img-d41d8cd98f00b204e9800998e häikääsöö

1302509708_img-d41d8cd98f00b204e9800998e paikka! (ja Epa tiätenki konhaaloo...)

Tuala yhres päläves hoksasimma, notta siälon viälä pualukoota ja variksenmarijoja. Mähän tiätenki syämähä, sehä mullon pääelinkeino. Epa hoksas toises kohtaa oikee palijo variksenmarijoja ja rupes noukkimaha niitä kinthaasehensa. Se sai aika läjän koottua ja nousi ylähä kyykystä. Silloo sen kouraha osuu auringonvalo. "Äääk! Ruskeeta!" "Hahhahhaa! Epa on noukkinu poronpökäleetä!!" "Äitee, syäkkö, täälon sulle ruskeeta variksenmarijoja?"

Pitihän poikaan päästä viälä laskettamaha rattikelkoolla Kaunispäätä alaha ja kivikauppaha hamstraamaha kiviä ennenkä loma loppuu. Vaikka mikäs loma tua ny nualle, läksyt oli joukos. Mä jo maanantaina kattoon niiren läksyt läpi, ja totesin, notta ohan nuata, varsinki Vihtorilla. Ensin se teki kaikki kivat, piolokiat ja historiat. Torstai-iltana, ku muut pakkas kimpsuja seuraavan aamun lähtyä varten, se koitti urakoora matikkaa ja englantia. Jäihän niitä pyhälle viälä aika palijo.

Molimma mennes kattonu, notta Kemin lumilinnan pitääs oleman viälä perjantaina auki. Sinne koitimma keriitä. Pahalta näytti, matkalla oli nii sulattanu jo tiänvarsia... Perillä isäntä jäi koittaa nukkumaha autoho, mä menin poikaan kans linnaha. Koitimma yhren aikuusen lipun hinnas samalla säästää. Onneksi siälä oli viimmeesen päivän takia liput pualehe hintaha, niiku kaikki krääsäki. Osa linnan käytävistä oli sulujettu, ku sulavesi vaa lainehtii laattialla, mutta hianosti vaan viälä näkyy kaikki veistokset. Siälä oli sarjakuvateema tänä vuanna.

1302511683_img-d41d8cd98f00b204e9800998eNastamuumion lualan ovi 1302511561_img-d41d8cd98f00b204e9800998eLakikuukki! 1302511638_img-d41d8cd98f00b204e9800998e "Hulluja nua roomalaaset"

Aiseitsiä. 1302511483_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1302511789_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1302511734_img-d41d8cd98f00b204e9800998e Kuulemma joku Volveriine. Mä luulin, notta sen pään viärestä törröttää suksen kärijet, mutta noliki kuulemma sen kynnet.  1302511526_img-d41d8cd98f00b204e9800998e käret vissihi kylymästä tutaannu. Siinon Ressun koppi. Ja Tenavat.  1302511391_img-d41d8cd98f00b204e9800998e Simpsonia.

Ei mun eritoonti ny meinaa oikee onnistua. Vaikka reisu oli kyllä ihan onnistunu. Löyrin mä niitä poronsarviaki, jota mä jo viimme vuanna himiööttin. Meinaan (niinku palijo muutaki) joskus koittaa niistä jotaki askarrella. Mahraavat olla seuraavan 15 vuatta tilataireteoksena varaston hyllyyllä. Tai hyllyn viäres, mikä on palijo torennäköösempää...

Tyäkkin täs alakaas pikapualihi, ja äänestämäs pitääs keriitä käyrä. Vaalikones kyllä arpoo mulle nii ihimeellisen eherokkahan, notta mun pitää vissihi koittaa jotaki toista konesta. Ku en tiärä ketä äänestääsin, sen kyllä tiärän, ketä en.