Tänä iltana mä meen kynttiläkutsuulle naapurihin, ja ostan kynttilöötä ja hilipetööriä notta roikuu! Vaikka moon niin vannonu, notta nys saa piisata, mä en kerkiä tuhostaa nuata kaapiiskaan olevia kynttilöötä. Mutta ku illan emäntä piffas mulle pari nörttiä tänne, eikä ne hualinu multa palakkaa, ku kerta heillä koko aika palakka juaksoo!

Saa naapuri eres paremmat emännänlahajat sitte.

Ne nörtit, karvanaama-mennikääset, rokotti tämän konehen. Ei ne tautia saanu pois, se pitää vissihi vaa sairastaa ja orotella, notta uus tautipäivitys sen tuhuaas. Enkä mä saanu viäläkään poijalle naamakirjaha omaa profiilia, mutta son kuulemma meirän ja naamiksen välinen kähinä.

Tämä on ollu kauhiaa aikaa, ku ei oo päässy plokia kirjoottamaha.

Siinä syy! Veikkoo kyllä nappooli, notta son O`Malley, jokon saanu kaikki tiatovuarot meirän huushollista estettyä, naamakirijaa lukuhunottamatta... Ei sentäs, soli itte isoo PiänenpiäniPehemoonen. Se ameriikkalaanen tiatotaloo, tiärättä. Ny kun ne nörtit asenti tänne uurestansa Valakiarepolaasen, niin johan pelittää. Tällä ketulla ny sitte pitää tästälähin pelaallakki, nii johan räven raskar över isen!

Mutta oon mäkin ylitelly tuata järviä parihi otteesehe jäitä pitkin, suksilla, eihän tuala pysty käyren junnulta poiketa, ku upottaa nii. Mutta töllöttimen talaviurheelukisat moon jättäny aivan välihi. Minen kestä kattua sellaasia jännitysnäytelmiä. Ykskin asiakas tuli punaasen ja kalapian kirjavana kauppaha, ja sanoo notta ku aivan hikuaa, ku on pitäny nii hiihtää... "Mä sanoon kissillekki, ku se istuu mun sylis, notta mä saan pian syränkohtauksen!" Nolivat yhyres kattonehet jotaki miästen kilivansuksittelua.

Mä rupesin oikeen ajattelemaha, notta mikä mua nii kauhiasti tökkii hiihtokisaan kattomises. Mut on tiämmä rokotettu aikoonansa niitä vastaha...

Mulloli yksien talaviolumppialaasten aikana tauti, emmä muista oliko se sikotauti vaikko vesirokko, saattoo se olla tuhkarokkoki, mutta kipiä molin! Äitee oli teheny mulle soffalavittoosta tupaha sängyn, nottei mun tarttenu kamaris maata koko sairasaikaani. Siälä fällyjen välis ei jaksanu muuta teherä, ku vaharata töllötintä. Sitä ainutta kanavaa, mitä silloo oli. Vai oliskaha silloo ollu jo kakkonenki, miksei, ohan pikkukakkosenki 30-v synttäriistä jo jonku aikaa.

No eihä se ohojelmavalikooma ollu suuren suuri. Sitä otti mitä tarittihi. Ja kerta olumppialaaset oli, nii niitä tuli tuutin täyreltä. Kaikki ne harmaankirjavat urheelijat mustan ja valakoosen kirjavis verkkariisnansa, mustan ja valakoosen kirjavaan lippujen alla, trohnasvat johonaki ulukomaan mustakuusisis mettis. Alappitorvet huuti ja lehemänkellot kalakatti.

Ny, ku kuulenki lehemänkelloja, nii tuloo häjy olo kurkkuhu. Ottalle nousoo hikikarpaloota, ku kuuluu tsiuh-tsiuh-tsiuh-tsiuh... ja suksien kolinaa toisiansa vaste, ku klapuuttaavat mäkiä ylähä.

Onneksi se rokotus ei tehua itte-suksitteluhu!

Ny mua pitää kotona ja pois larulta vaa TRAMmin jäläkien korjaalu. Notti multa arpikurosta pois tuasta tissiteelmeksestä ja laittoovat kylykisilavaa tilalle. Soli ny Tero, eikä Minna, ku leikkoo. Kolomivitonen miäs. Nukkumaija oli joku parikymppinen pissis ja pari anestesiahoitajaharjoottelijaa oli saman ikäluakan kloppia. Oli siälä salis eres yks täyskasvuunen mun lisäksi, joku hoitajatäti.

Tunnin se Operaatio Rasvaimu kesti. Illan syrijäs Tero kävi meirän kämpäs, mun ja yhren toisen samanlaases operaatios ollehen, ja sanoo notta heti saa lähtiä kotia, ku itte käyy pissalla. Kampesin itteni ylähä ja menin tiristelemähä puali väkisin, mähän en tosiaankaan sinne yäksi jää, muavitetulle patjalle ja häjylle tyynylle!

Naapuripetiläänen jäi suasista yäksi, sen leikkaus oli ollu mun jäläkihi. Kymmenen senttiä mua piree ja kakskytä kilua köykääsee nainen, joka oli joutunu oikee tyäksensä koittaa lihoottaa ittiänsä, notton mistä ottaa!

Pääsin kotia, mutten töihin, kolome viikkua mun pitää ny olla hissuksensa, nottei ihra lähäre vaeltamaha mualle ku mihkä son meinattu. Sairasloman jäläkihi mullonki sitte lomaa, pitäähä sitä ny toipua lomasta, ja silloo mä suksin kohti Lapin honkia!