Hypäthämpä ny hetkuuseksi toisen housuuhin.

Niillä vaihtuu ny vuaro. Laittoovat mulle puhtahan vaipan ja toivat iltapillerit, sinises kupis. Jokku niistä viää kivun pois, mutta jokku turruttaa mut hikisehen unehen. Mutta ku emmä tiärä, mikä tapletti mitäki teköö, nii pitää ny vissihi ottaa kaikki. Hörppään vettä päälle.

Ny taitaa olla yä. Ainaki on aika hämärää, joku on viäny kellon tualta meirän kamarin seinältä. Mutta eihän tua oo meirän kamarin seinäkään, kukas sen on viäny!? Minkä takia mun sänkyhy on tuallaaset lairat laitettu? Pitääs vessahankin mennä... Otampa tukia tuasta yäpöyrän kulumasta ja nousen... Oho, mihkäs mä ny painoon? Ny joku tuloo...

"Mikäs meillä on täälä hätänä, jaa vessahanko pitääs? Kuulkaa mä en ny joura viärä, päästäkää vaippahanna, saa aamuvuarolaaset sitte vaihtaa." No tuahan on yähoitaja, nuari flikka vasta, mutta vatta niin komiasti pystys. Eihän sitä tohori eres pyytää ittiänsä kääntelemähä, nottei se saa kesken. Ku ei mustoo kätilöksikään nykyään. "Ei, kukaan muukaan ei joura, ku moon täälä yksin, ja teitä on täälä 35 muuta. Tuala on ny parilla vähä vaikiaa, mun pitääs mennä takaasi sinne. Annanko mä teille jonkun lääkkehen, notta saatta uurestansa unen päästä kiinni?"

Flikkaraukkaa. Eikö ne ny oo tuan enempää saanehet hoitajia yäksi töihin? Vai rahako täs taas on takana? Unipilleriille ei tartte maksaa palakkaa, tiätenkään. Koitan nukahtaa iliman niitä. Tympääsöö niin raakasti päästää housuuhinsa, saiskaha sitä piräteltyä aamuhu asti... Ei auta, haistahan ny sitte märjis vaipoos. Helevetti. Ku pääsis täältä pois. Mutta taitaa mulla olla siihen mennes puupalttoo päällä.

Täälä toisen housuus rupiaa olemaha sen verran kostian pualooset oltavat, notta lopetampa miälikuvitusleikit tähän. Ittelle tämä on miälikuvitusta. Tuhansille muille täyttä totta, joka yä.