Mullei palijo mansikkaa oo. Kaharen rungollisen karviaasen juurella muutama puska ja muurin reunalla olisko viis meeteriä "Kaunotarta". Jotaki nimetööntä pikkumansikkaa koitimma laittaa pari riviä kevätkesästä oikee muaville, mutta niistä ny ei viälä mitää tuu, paitti yhren mansikan kohralta voi tulla kattilallinen perunoota.

Eileen hajimma poikia äireen hoivista, ja samalla noukiin äireen mansikkamaasta yhren rivillisen. Vihtori oli siinä vähä ennen ihmetelly, notta mikä täälä haisoo. Luulin, notta mun säärihini laittama rasva sen noukkaa häirittöö. Rivin loppupääs rupes jo ennestänsä sankka itikkaparvi senku sankkenemaha, kärpäästä pörräs nii maan riivattuna. Nostin mansikkamaan ympärillä olevaa verkon helemaa vähä pois jalakani tiältä, ja löyhkän sylttytehras löytyy. Räsäkkä se siinä mätäni, pää hyvääsesti kiataastuna verkonsilimähä. Kärpääsparvi koitti pitää pualensa saalihista.

Emmä siälä keherannu kauempaa pyllistellä, takapuali oli ku neulatyyny, ku itikat tuumas siitäki haukata palan. Vihtori oli noukkinu sitä nami-mansikkaansa, joka kuulemma on maailman parasta. Äitee kaatoo mun loorahani pikkusangoollisen jotaki Polkaa. Montakhan kertaa viälä tänä kesänä pitää sinne kökkimähä. Voi olla, jotta jos ei räsäkät niitä marjoja saa, nii homes viää ne kyllä.

Nuata omia marjojani oon koittanu peitellä kanaverkolla, niillä on vartijana linnunpelijätti rauskat haalarit päällä ja vappunaamari naamalla, toinen vappunaamari roikkuu karviaasen oksalta ja viälä laitoon muavikärmehen kivelle makaamahan. Jos tua ny olis kotona viihtyvämpää sorttia ku se viimekesäänen, joka otti jalaat allensa siältä kaupan varastosta. Silti ne perkulehen päräkät käy nokkimas kaikki vähäki kypsän näkööset mansikat rauskaksi ja osan viävät joukosnansa! Jos ei kypsiä oo, nii raakakkin kyllä maistuu (... hetkuunen. Olikos ne tuas karviaasten juurella VALAKOOSTA mansikkaa... pitääpä käyrä tsekkaamas! Ja mä kun oon vaan rakot kouris orottanu, koska ne saa färiä pintahansa!)

Millähän mä varjelen sitte tuan kirsikkapuskan, Latvian matalas on enee marjanraakilehia ku lehtiä! Lutakos mulla on pensasmustikkaa, villinä siälä kasvaa vaaramia ja luhurikkaa, jokku niistä oli jo kypsiä kuusen juurella. Ne taitaa mennä fasaanien parempihi suihin. (Tai jos en mä jokahista fasaaninpoikaa yrittääsikkään Tytin kituumista pelastaa...Ei, kasvatuksen pitää olla johoronmukaasta, oon järjestänsä knopannu Tyttiä ottahan, jos se on lintuja tuanu näytille. Ei soo niitä palijo tuanukkaan.) Oon istuttanu sinne karhunvattua ja karpaluakin, mutta niistä mä ny en viälä suuria orota tälle satokaurelle. Tyrnistä ei taira fasaaniille olla ilua, ne ku on sen verran korkialla, mutta ainahan niilläki on ottajia!

Hajin lisää verkkua, tihiempää, agrista. Myyjä kyseli, notta onko ne marjavarkahat varmasti räsäköötä. Agrin marjat ku oli karonnu, syylliseksi oli paljastunu orava. Se oli kaikes rauhas menny kattellen joka puskan, josko olis kypsiä, ja pistelly poskehe. Mansikoota ei mahra olla hyvä säilyä mihkään puun koloho...