Joskus silloon aikaa, ku mulloli aikaa ja kiinnostusta kaikenlaasehe tillukoomisehe ja kokkaamisehe, mä otin yhyren puukuviokantisen viaraskirijan toishen käyttöhö. Sen merkiksi mä runoolin sen kansileherelle tuallaasen runon. Mulla oli kovasti aikomus, notta mä laitan sinne risettiä tekemistäni sapuskoosta ja kuvia (siihen maailmanaikahan käytettihi ihan filimikameraa) aina juhulapöyrästä ja vaikka vähä viarahistaki.

Oommä saanu sinne kaksista pirskeestä jotaki kirijootettua. Joululta 1999 on ensimmäänen. Savusilakkaa ja silliä, kinkkurullaa ja looria, hirvenlihamurekesta ja jäläkiruaaksi riisryynipuurua ja luumukiisseliä. Kaffin kans uurenseelannin sitruunakaakkua.

Hirvenlihamurekes oli kuulemma yhtä häjyä ku erellisvuatinen maksaloora, kait siksi, ku mulla ei ollu vissyvettä siihen. Ja kotimaanen tomaatti maksoo 25,90mk pualen kilon pussi.

Parin kuukauren päästä siitä oli Vihtorin yksvuatissynttärit. Siitä moon saanu kirjootettua otsikon ja viaraslistan. Ja notta mä jatkoon keittiön 120senttistä pöytää levyllä, notta kaikki mahtuus siihen. Joo mä muistan, mä laitoon sen levyn toisen pään patterin päälle, oli se vähä hutera laitos blush. Niitten pippalooren ruakalista onkin sitte kuitattu parilla suttuusella muistilapulla, mihkä moon piirtäny suunnitelman voileipäkaakusta ja jotaki salaattiluettelua. Ei ne oo eres liimattu sinne kirjaha, non vaan.

Ny eileen meillä pirettihi Vihtorin kolomansiatoista synttäriä. Päivänsankari oli keränny nassehet valamihiksi, notta hänen pitää saara niitä marmoribrowniesia. Niistä mullon kuva ja ohojes johonaki täälä plokin uumenis. Mä tein ne ny vähä eri järijestykses, mä ensi vahrutin munat ja sokerin, ja sinne sitte lopuuksi sekootin suklaa-voisulan. Tuli kuahkiempaa ku alakuperääsellä ohojeella. Oliskoha kluteenittomat jauhokki auttanu asias.

Mulloli kaapis viulan tuaresjuustoja. Appelsiinista kaks ja yks tavallinen. Niistä, 500g rahkasta ja kermasta mä tein sörsselin, lisäsin sinne pari appelsiinia tehosekoottimes soseutettuna (neki on ny nii halapoja, notta oikee syrämmeltä ottaa!) (appelsiinit, ei tehosekoottimet) (paitti tua tuli kaupanpäällisenä, ku tilasin kerta yhren leivontaohojessarjan) ja liivatesta seittemän plaria. Laitoon irtopohojamoottihi, ja ku soli vähä hytkyyntyny, nii mä sörssäsin purkillisen persikoota (mehus säilöttyjä, ei sokuriliämes!) ja laitoon siihen pari liivakkua ja kuuppootin juustorahkahytkyn päälle. Tuli nii koriaa ja pehemoosta, viälä vähä sinisiä rakehia koristeheksi! Mä en teheny siihen pohojaa, nottei tuu liikaa hiilihytraattia. Eikä kluteenia.

Oommä ny sitä sitte syänykki.




Sualaaseksi paistoon karijalanpiirakoota kaupan pakkaasesta, päälle munavoita. Täytekaakun tein valamihista pohojista, mansikkasurvosta välihi. Kermaha sekootin purkillisen vaniljarahkaa, notta tulis jytkympää pursotettavaa. Maistuu se rahka siinä vähä liikaa, muttei kukaa äänehensä valittanu.

Tuas kuvas on ny tuatessijoottelua, tiaroksi, jos että muutoon havaatte. Son tua Hööpakan mumman tekoonen rohorinpellavaanen kolomimetrinen hantuukikangas, jota mä en oo malttanu siliputa hantuukiiksi. Se toimittaa meillä juhulasalaveetin virkaa. Son nii tikkuunen, notta hantuukina se kyllä varmaha kuariis vanahan Tupakissin mun selijästä.