Färikartta kouras suunnistimma maaliostoksille. Oltihi katteltu siitä sellaanen kiva tummahko peessi. Meirän tuvasta on otettuna ilimakuva toissakesältä, siinä tämä petoonipunkkeri näyttää peessiltä. Ajateltihi, notta olokoho sitte peessi, ei tartte ottaa heti uutta kuvaa.

Kysyymmä myyjältä Kivisilliä, son Tikkurilan maali kivipinnoolle. Ja meilloli se Tikkurilan färikartta. "Teknokselta on vastaava... pari eurua halavempi per sankoo." poninhäntämiäs rupes esittelemähä. Se sai äkkiä ylipuhuttua meirät sen firman maalihi, ku ei se oikee ottanu kuulevahan korvahan meirän kysymyksiä Tikkurilan maalista. No ei siinä mitää, sama se ny meille on. Paitti että meirän piti ettiä sitte Teknoksen färiistä sopiva peessi.

Minä kuljin kattotiilenpala ja färikapula kouras erestakaasi pihalle auringonpaisteehin ja taas vaihtoho färiä mallitelinehelle, menin kapulan ja kattotiilen kans pihan perälle heinikkohonkin vertaamahan sitä färiä... viimeen otin isoon hevoosenheinän joukkoho liikkeen sisällekkin, nottei tartte nii pitkää matkaa tehrä joka kerta, ku färiä vaihtaa. Ja O`Malley istuu puansa päällä räknäten hintoja, kräväten pluutoota. Sille tais olla yks lysti, minkä färinen tästä ny sitte tuloo, kuhan halavalla saa!

Poijakki pisti lusikkaansa soppaha, ne olis halunnehet tästä keltaasta taikka veheriäästä tai sinistä. Sain ne hönkköötettyä sitte leikkimähä isoolla maalinkuljetuskärryyllä.

Pääsimmä me sitte yksimiälisyytehe färistäki. Se oli olovana sellaanen tummahko, rusehtava peessi. Menimmä poikaan kans seuraamaha, ku maalia sekootettihi. Kolomesta pruutasta tuli färipastaa. Pikku lirahros violettia, vähä piree lorahrus oranssia ja sitte piiitkähänsä keltaasta. Keltaasta?! Minä kattelin kauhulla valamista maalia... ei kai sen ny tuan färistä pitäny olla?

No, me elämmä ny tuan asian kans, on mitä on.

Seuraavana päivänä meinasimma ruveta maaloolle. Kattelimma seinää, ja totesimma, notta taitaa olla paree pestä se ensin. No, se ilta meniki sitte kiärtäes tupaa painepesurin kans. Vasta sitä seuraavana päivänä O`Malley ja poijat rupes maaloolle, sillä aikaa ku molin töis.

Olimma ajatellu, notta telaamalla tuloo äkkiää valamista. Miksei, mutta petooniseinä on siitä pirullista, notta siinon sellaasia piäniä reikiä, ja välillä vähä suurempiaki. O`Malley soitti tutulle maalarille, notta menöökähän tämä ny oikee. Viis minuuttia, ja Eero pölähti pihaha kattoho, mitä me ny oikee sutuutetaha. Joo, ei, teirän pitää ottaa suti kauniishen kätehe, palijo maalia ja oikee painamalla hiärtää se koko seinähä, notta se menöö nuahin reikihinkin.

Ei helekutti... pakko se vissihi on! Eero näytti vähä mallia ja sitte se muisti, notta hänellä jäi perunakattila hellalle kiahumhan ja häipyy. No, en mäkää olsi kyllä jääny tällääsehe kökkähä...

Sitä on sutuutettu ny koko alakerta ja suurin osa yläkertaaki, viälä pitääs siirrellä tällinkiä, notta sais yläosaa maalattua. Toissailtana ja koko eilisen päivän meilloli Pihakissikin piikana kökkimäs färiä seinähä. Soli tarijonnu ittiänsä avuksi, meinas, että on tämä nii kivaa hommaa, nottei lähteny eres Luhurikan lavalle hyppöölle, ku meirän yhtöhöönen appiukko sitä hukutteli.

Mutta se färi. On se meirän miälestä ihan hyvän färinen, vaikkei se ny oikee peessi oo. Eikä keltaanen, sinisestä tai veheriääsestä puhumattakaa. Seinäs se näyttää aprikoosilta taikka persikalta. Sitoli nokahtanu mun käsivarrelle aika läjä, soli lähinnä Lumenen färivoiretta numero 3.