Olin eileen sillä syäpälääkärillä. Kerkesin vaan, vaikka aamusta asti meni päivä mönkähä. Joskus aamuyästä, kait viiren jäläkihi, O`Malley kysyy multa, että kuinka mun tyät alkaa. Sanoon varmana asiasta, että kahreksalta. Ja ajattelin, että on se ny saa... ku ei saa nukkua!

Varttia vaille kahreksan peruuttelin autua pihasta, ku kännykkä soi. Tyäkaveri siälä kyseli, ettei kai hän vaa herättäny. Et, miten nii, eikö mun viälä tarttisikkaa töihin? Ei, ku olis pitäny jo puali seittemältä...

Just. No, olin sitte tunnin kauemman. Onneksi oli tullu vaa piäni kuarma eileen, keriittihi hyvin purkaa.

Töiren jälkihi kiikutin Einarin Kurkoosesta anopille, Vihtori siälä oli jo. Sitte pirua kyytiä kohti Seinäjokia. Mutta matkalla oli jos jonkinlaasta körööttelijää tiällä! Johnaki oli vissihi sontatykkien kokoontumisajot, niitä pyärii jaloos ja joku vei lavetilla julmettua parakkia, hissun kissun. Viimeesillä rampiilla oli väkiä ku herättäjäjuhlilla soppajonos, meinas päres palaa...

Ja joka välis rarios kuulutettihi: "Hätä on nyt tämän näköinen; tarvitsemme heti A- ja O-veriryhmän verta! Ojenna auttava kätesi!"

Moon A-verinen. Aina oon sanonu, että sitte ku mä kualen, niin kaikki mikä kelpaa, kiärrätyksehen ja loput pesähä. Ja oon meinannu, että heti sopivan tilaasuuren tullen meen luavuttamhan verta.

Son ny myähäästä. Moon ny sekundaa, hukkapätkä. Siksi, ku mullon ollu syäpä. Peshän vaan kaikki. Vai lahjoottasinkaha mä tiätehelle...

Notta hyvät ihmiset, niin kauan ku kelepaatta, luavuttakaa!

Oon mä kuulemma terves. Vaikka bilirupiini oliki 23,9, ku se sais olla vaa 2-20. Ja son ollu viimeksi 16. Johtuuskaha se viime viikolla urakalla syäryystä mikreenilääkkehistä ja buranasta. Mistä mä tiärän, otaksun vaa.

Eikä mulloo viäläkää koiraa.