Viimme viikoksi poijat tuijas ittensä anopin ja appiukoon vaivooksi. Sain pirettyä jöön, nottei sinne traijattu enempää leekoja ku loorallinen per knuppi, mutta oliha ne sitte käyny kaupas ja ostanhet lisää. Ei ne ollu kuulemma tapellukkaa viikon aikana ku kahareesti, poijat, uskoo ken tahtoo. Sen mä arvaan, notta plättyjä siälon syäty usiemmaasti...

Tälle viikkua ne oli puhunhet ittensä äireelle. Maharaa rivitalookaksios olla lämpööset oltavat näillä heltehillä. Niillon joukos kolome polokupyärää (se yks piäni on crossipyäränä, siälon kuulemma joku hyvä crossipyärämaasto, komialla kirkolla) ja virvelit. Eileen ehtoolla niiren oli puhes mennä Malakakoskelle koittamha, jos kala söis. Siälä on ne kivet vähä niinku sukuperintyä poijille, niiton hajettu sinne appiukon isän kototorpan pellolta (anoppi on hyvä ja korijaa jos meni väärin..) mihkä sukupolovi toisensa perähä oli niitä kasannu "viikinkien hautaröykkiööksi", mullin kokoosia kiviä. Eikä ne eres kelevannu kaikki, koskehe, sinne pellolle jäi viälä.

Äitee koittaa keksiä jos jonkinlaasta kulttuuririantua, ainaki non menos 4H-elämyspuistoho. Veljeni Leijonamiäli jäi vissihi välihi, samoon ku mun eherottamani arkkeolookiset kaivaukset Troiharis. Olisvat nähänehet Indiana Jones-äksöniä livenä. Olis ollu vauhtia ja vaarallisia tilantehia, ku miähet kuaputtaa kaffilusikoolla ja hammasharijoolla peltua. Siälä kuulemma trookaa läntinen nuarakeraaminen ja itäänen Pöljän aspestikeraaminen kulttuuri, liki 3000 vuatta vanhalla asuunpaikalla. Ja aspestihan on tunnetusti vaarallista...

Moomma ollu ny sitte päimmä kotona O`Malleyn kans, vaikka vähihin se yhyresolo on jääny, ku töis kummiski oomma kulukenu.

Tämä aika on käyny siitä hualimati lomasta. Ei oo trengänny kuunnella poikaan äänestä, notta mitä kello on, joko olis ruaka-aika, ei kattua sitä mukaa, notta onko se ruaka ny ravinto-opillisesti oikianlaasta ja riittävää. On saanu syärä sitä moskaa mitä jääkaapista sattuu löytyä, silloon ku sattuu näläkä tulla. Tai olla syämäti, jos vaikka sais painua vähä putuamaha, ja syärä sitte illalla jäätelyä ja juara lonkerua. Hyvä tuloo...

Eileen löyrin jääkaapista viimme pyhänä krillatun makkaran ja perunasalaattia. Söin vaan vaikka vähä maistuu. Illemmalla sain sitte ravata hyysikäs. Kaivoon perunasalaattiaskin kannen roskiksesta. No oliha siinä, aletarran viäres, päiväys männä viikolta... Sitä moskaa mitä sattuu löytyä, nih.

Ny ku moon täs toista päivää vapaalla, oikee töistäki, moon istunu konehe ääres. Son ny viimmeenen taisto meneellänsä! Mä teen ne näytöt vaikka hammasta purren, vaikka pihalla paistaa aurinko ja tuvas on kuuma ja pää tuloo kipiäksi konehella istumisesta ja ruurun vahtaamisesta! Viälä piisaa hommaa, vaikka knaputtelisin koko päivän täs! Se viimme tinka tuli ny, ja mähän teen...

Teen. Aivan varmasti. Mutta ensi mä pelaan erän pasianssia. Ja illalla hajen kersat kotia, notta äitee pääsöö aamulla töihi.