Tyänhakutekniikkaa... vaatemuarin psykolokiaa... ryhmätyätekniikkaa...

Armotta paperinkeräyksehe! Non ny vuaresta 1987 ollehet kansioos, kukaan niitei oo kaivannu tähänkään asti! Kaikkia jukoliste sitä on pitäny koittaa opiskella, aivan turhan päitte!

"Ethän tee vetojuhtaa, joka maksaa pankkilainat ku sää opiskelet kirijekurssilla pontsaipuun tekua" sanoo Juurakon Arto runosnansa Tullahan meiksi. (Mullon pontsaipuu, moon koittanu teherä sen sellaasesta sekunrapesäkuusesta. Jouruun ostaa sille uuren farin tänä keväänä, ku toissavuanna ostamani neliiskanttinen savifati oli auennu talven aikana ku joku lootuskukka juuripaakun ympärille. Uus muavinen on aivan susi, tarttis löytää paree...) Tua kouluutus oli yks "pontsaipuuntekokurssi", koitin teherä ittestäni Muatipiirtäjää, MUOT. Joo, siinä käytihi nii, jotta mullen tuli uuret kujeet siinä vaihees, ku olis pitäny saara lopputyä tehtyä.

Soli sitte jo yhreksänkytälukua, ku äitee mullen painokkahasti suasitteli sijaasopettajakurssia. No mennähä ny sellaasellekki, ompaha joku toristus taas taskus... Soli vaan nii kovan alakuopetuksehe painottuvaa, notta emmä oikee tuntenu saavani siitä sitä mitä hajin. Mua kiinnosti enee yläasteikäästen opetus. Sellaases hommas olinki pari kertaa, tuurasin kummitätiäni. Vahtimas piirustustuntia, kiskomas jääräpäisiä jätkiä alaha pulupeetilta, ku olis pitäny kirijoottaa konehella notta däbädäbädäbä jököjököjökö...

Jäikhän mulle siitä kurssista mitää materiaalia, muuta ku toristus? No se on kyllä sitte luajan lykky, molsin ny niirenkin A4:sten kans nestehes. Samoohin aikoohin olin kaks viikkua Jyväskyläs tekemäs pukuompelun näyttötutkintua. Sekin aivan yhtä tyhyjän kans, mitä mä sillä teen? Jos mä ompelisin, nii mun töireni pitääs puhua pualestansa, sitä on turha mitää toristuksia näyttää, jos tairot ja innostus puhuu muuta. Rumppuräätäri... EVVK.

Kuinka sitä osaas sitte kersojansa kannustaa opiskeluhu, ku oma opiskeluhistoria osoottaa muuta: Humpuukia, jolla ei leivän syrjästä kiinni saa. Mappitolokulla paperia, jolla ei tee oikias elämäs yhtää mitää.

Viälä ku mä saisin irrootettua nuasta kansioosta ne varsinaaset muatipiirustusta ja verhamuarin historiaa käsittelevät nivaskat. Sain ne mahtumaha yhtehe mappihi, alakuperääsistä kolomesta... Miksi mä ne sinne eres laitoon? Emmä niitä tartte! En oo tarvinnu kahtehekymmenehe vuatehe! Se tiato on mulla korvaan välis, taito enemmän tai vähemmän näpiis. No ehkä vähemmän, ku ei oo tullu harjooteltua. Ja korvaanväliki on aika harva, harakan pesäkki on pitää paremmin.

Emmä silti sitä mapillista tartte. En tartte, irti vaan ja ittesitovan narulla paperinkeräyskontin luukuusta menevihi knippuuhi... Mutta eihän sitä tiärä, jos joku opiskelija vaikka tarttis... mä tairanki pistää kaupan ilimootustaululle lapun (sellaasen niinku muukkin, isoon, resuusen ei-mitään-standardi-kokua-olevan, jonka mä sitte viraan pualesta nyppään roskihi...)