Isännälle tuli kirjes sillä aikaa, ku soli isoolla kirkolla. Minä sen menin aukaasemaha, ku siinä luki päällä notta aukaase pian, tämon tärkiä preivi. Eihän sitä ikään tiärä, jos siälä vaikka sanothan, notta huamenna tuloo heti seittemältä aamuyästä joku meille kylähä...

No siälä ilimootettihi, notta pian tuloo joku joulukuvasto, ja notta ku siitä jotaki tilaa, nii on jo voinu voittaa rinsessan ja puali valtakuntaa. Se rinsessa oli lähärettäny kuvansakki oikee, siälä takana luki, notta hänen tekis kovasti miäli pian päästä oikee henkilökohtaasesti tapaamaha meirän isäntää, O`Malleytä.

En tiärä oikee mikä se oli naisiansa, siinä se puhelinluuri käres hymyyli ku puuhevoonen kuutamolla...nuata tuallaasia naisten kuviahan iltaasin näytethän mainostauoolla töllöttimes ja kehuthan, kuinka he on mukavaa seuraa. Mä otin varmuuren vuaksi siitä kännykälläni kuvan, ja lähäretin O`Malleyllen. Enkö mäki ny siitä valtakunnasta eres siivun saisi...Pistin viästin, notta tämä Anne tahtoos sun kans treffata, notta eikähä se siältä Helsingistä Valittujen Palaan konttuurilta löyry... ku ny siälä päin oot.

Seuraavana päivänä postilooras oli sen Annen lupaama kuvasto. Minen tällä kertaa auaassu, sitei tiärä mitä se siälä kauppaa, tuallaanen...Pistin sen sen veeki lehtikoppaha, muiren valkianvirien kans.

Ny ku hajin O`Malleyn penroliinolta, ja pääsimmä kotia, nii eikähä se heti kaivanu sen Annen preivin lehtikopasta! Kyllä siälä ny sitte sitä taas tutkitaha, ja notta se rinsessa ja puali valtakuntaa siältä tulis, tehrähä justihi niinku siälä käskethän: revithän, leikathan, nuallhan, liimathan ja hypithän tasakäppää...

Kansalaasopistoskin olis kaikenlaasta askartelukerhua ja ukkojumppaa! Mutta tottapa tua tuloo halavemmaksi.