Son taas isäänpäivä trohonattu läpi. Aamulla tämä meirän isukki nousi ensimmääsenä, mutta paiskas uuresta maate, ku mä muistutin, notta ny pitääs leikkiä nukkuvaa.

Menin keittelemähä kaffit ja herättelemähä poijat. Olin illalla ottanu sulamaha suklaakääretortun pakkaasesta, se sai ny mennä kaakusta, ku erellisviikonloppuna kaakuteltihi kyllä. Poijat kaiveli korttinsa looristansa, toisen piti viälä vahavistaa tekstiä, ku mä sanoon, nottei vanahat silimät näje keltaasella tussilla tehtyä tekstiä tummansinisestä kortista. Hileet vaa varisi pitkin pöytää, ku korttia korjaaltihi.

Siireriä jalaallisehe klasihi ja kääretorttua lautaselle ja veimmä sänkyhy, mihinä O`Malley koitti pitää silimiänsä kiinni. Olis nii ollu mukava viälä rauhas oikaasta, mutta ku kersat tuli sänkyhy, oli rauha kaukana. "Tua hiplaa mun persettä!" heti ku toinen vähä vahingos koitti. Se tiätysti kostettihi tönimällä, ja toinen kosti sen tönimisen mätkääsemällä toista päin näkyä.

Meillä oli päivemmällä meno velijen poijan ristiääsihi. Non ny perheenensä muuttanhet meirän kototaloohi, siälon tehty remppa iha juurta jaksaan ja laajennettu samalla tupaa. Eihä siäloo listoja viälä mihnää, trukkilavat porstuan portahina ja alumiinitikkahilla pääsöö vintille. Siälä kummiski pitivät ristiääset, eikä siinä mitää, iha siäväksi noli puittehet saanu. Veikoon morsmaikku (ei oo tosin luettu ei laulettu) hääräs tupakeittiös äiteensä ja kaverinsa tyttären kans. Mä ihimettelin, notta mitä se mun siskoo ny sitäki lahajoo. Voi tottamooses! Ehän mä ollu ollenkaa muistanu, notta sillähä o synttäri tänä päivänä! Täs ny oli nii monta muistettavaa muutoonki...

Äitee toi vanhaa mummaa juhulapaikalle justihi, ku pastoriki tuli. Menin mummaa vastooksille, poijat siinä jo porstuas pyäriiki, leikkiivät pallolla vuaren vanhan Ronin ja sen toisen pualen serkkujen kans. Mumma nosti päätänsä, krykys ku kulukoo, luuras mua ja sen silimis pyärii kysymys "kukas tua ny onkaa..." Viimeen se hihkaasi "jaa sinäkö se siinä, soot lihoonu!" Mä kattoon ku pappi sen selijän takana nosti kulumiansa huvittunehena ja kysyyn notta taasko! "No naamasta..." tua ikikohtelias muari sanoo!

Ronin vauvaveikoosta tuli Reko. Kyllä päräjää, meirän Vihtori ja Einari, ja siskoolla sähäjää Konsta. Son vanha mumma aikoonansa sanonu, notta nimen pitää pärähtää taikka sähähtää, senkähä tähäre nuaki on pistänhet nii päriseviä nimiä poijillensa.

Mun isäni on eroon jäläkihi ostanu ittellensä tuvan. Ei siäloo kukaa asunu vasituusten sitte kuus-seitkytluvun, kesämökkinä son ollu. Seinät on verkonsilimällä ja miksei tua oo lahoki. Laattiat son heti joutunu vaihtaa. Mutta ei sunkaa soo siitä palijo maksanukkaa. Puuhamaaksensa se sitä tituleeraa, viäreeses taloos son hyyrylääsenä, "nukkumalähiös". Siinon tosi komia tontti, son kalliolla mettänrannas, siälä kasvaa komeeta katajia ja vanahoja marjapuskia. Isoos kallionkolos on kesäasukkahat ruukannehet pestä pyykkinsä, siinä ku pysyy vesiki.

Sinne kalliolle son suunnitellu laittaa jonkunlaase lyhtypylvähä. No siskoo oli sellaasen sille ny isäänpäivää hommannu, notta meiltä kaikilta yhtöhöönen lahaja. Menimmä kattoho notta minkälaanen se ny sitte on, lyhty, ja jatkoomma matkaa Kyrööhi, hauroolle.

Non käteviä nua uuret hautakynttilät. Ei tartte eres tikkuja joukos, senku napista painaa, nii kynttilä tuikuttaa reirun kuukauren. Ohan nua flataasia, toresta, mutta sellaasia mä ny paappaan hauroolle vein. Ku ei tuala tuu ny nii useen käytyä. Saa ny havaata, joutaasko siälä käyrä joulun alla, varooksi vaihtamas patterit. Voi jos ne ottaaki ja sammuu ennen, joku ahkera ottaa ja nakkaa mun tuikkuni roskihi, ku kerta ovat loppuhu palanhet!

Pitää siskoo pistää asiallen, notta käyy kattomas joskus...

Hyvää isäänpäivää vaan, ny itte kullekkin isällen!