Siappasimma kulijetuskopan kainalhon, vähä heinää ja vesipullo joukkohon, ja ajoomma Usvamettähän Lapuan rajamaille. Vihtorille oli siälä varattuna luppis.

Oli poika kasvanu sitte viime näkemän. Kääpiörotuunen son, viäläkin. Saimma sen paperit, niis on jotta sen virallinen nimi on Usvametsän Bentley, son syntyny tammikuun kuurentena ja notta sillon korvas tatska. Lisäksi saimma vähä evästä sille, nottei sen maha mee sekaasin, jos liika äkkiää vaihrethan toisenlaasehen sapuskahan. Ku olin harjootellu vähä sen kynsien leikkuuta, nii lährimmä kotia.

Mä en oo hankkinu sille ostoosta koppia. Sillon aitauksena ny myyräverkkua ja alustana muavipohjaasta käytävämattua. Laminaatilla sen jalaat niin lipajaa, notta sen pitää melekeen uimalla eretä. O`Malleyn paapan tekoosesta peilipiirongista tuloo sille se varsinaanen koppi, mä saan sen piirongin kaappihin järjestettyä sille piilokopin ja kaapin hyllylle heinävaraston. Heinä ku haisoo niin heinälle, että mä epäälen, notta sille hajulle täs ensimmääseksi tullaha allerkiseksi. Kaapin seinähän tehrähän reikiä notta se pääsöö eri "huanehisihin", ja laatikkojen tilalle, piirongin etumustahan laitethan verkkua. "Terassina" saa olla tua nykyynen käytävämaton pala, verkolla airattuna.

Nimiä Vihtori oli tuumannu sille usiahan otteesehen, mutta Pena siitä ny tuli, Pena Pupu. Benny Bunny.

Jo nyt tämän ensimmääsen yän jälkihi musta tuntuu, että kyllä tuloo kompostihin täytestä... Viälä ku se oppiis papanoomahan siihen hyysikkähänsä, ettei ympäri mattua.