Mä oon nyt vissiin karvanajolla... Joka kevät se tapahtuu, este alkaa kevättää ja sitte pikkuhiljaa, tai aika rytinälläkin, sitä mukaa ku illat pitenöö ja aurinko alkaa kutitella... Prosessia nopeuttaa huamattavasti Blomqvistin ja Exotic Gardenin siämenluettelooren ilmaantuminen päiväkaffiseuraksi...

Musta on tulos taas Pihakissi.

Männäviikonloppuna oltiin Vaasas puutarhamessuulla. Massi oli laihrutuskuurilla, ostin puupionin, kannoja ja jotakin muuta juurakkua, mut kun en mä enää muista mitä se oli, kun olis kaikkia tehny miäli! Kaupanpäälle sai valkata gladiooruksia. Mun pitääs ny saara ne maahan.

Pihas on kolme pylväshaapaa, ne kasvaa vähä liika likellä musta-aronia-aitaa. Ku sais yhren hyppyytettyä rykelmän toiselle laitaa ennenku ovat hiirenkorvalla, niin mahtuusvat kasvamhan.

Kiviairan päälle istutin viime kesänä kaks pohjantähti-köynnösruusua, siinä vakaas uskos, että ku ne tukemista tarttis, niin ilman tukia ne muka valuis hianosti muurilta alaha. Hahhah. No ne nyt pitääs saada kaivettua ylähä ja kiikutettua yhden toisen kiviaidan välihin ikään kuin portiksi.

Sais sitte siitä ruusuportista käydä tiluksille. No, naapurin, mutta onko se ny niin nokon nuukaa? (Komiaa olla pitää... Het ku mä vähä usiemman kukkamultasäkin ostan, saan sanua ittiäni suurmaanomistajaksi)

ETTÄ USKO!! Annoon Kollin lukia mun blogin, niin NYT SE JURRUUTTAA PORAKONESTA ALAKERRAS!

Julukisuus saa ihmeetä äntihin! Pitää mennä kattohon vähä perähä... (=kehumahan kauhiasti ja notkutteleman poloviani ääres...)