"Oonko mä ny ymmärtäny oikeen... onko se luakkakokous vähä niinku jokku kemut?" kysyy Vihtori takapenkiltä, ku ne vei mua Salomaalle.

Joo, kemuthan ne. Mistähän se sen haistoo? Siitä notta mulloli kylymäs pussis muutama juamatölökki niiren salaattien lisäksi? Eikä mullollu kynää ja mapillista kokouspaperia?

Siliputtihi siinä salaattia ja paistettihin metripizzaa ja oroteltihin ihimisiä saapuviksi. No, aina joku siältä sitte tuliki, mutta jos yli 50-päisestä luakasta vähä toistakymmentä vaivautuu paikalle, niin kyllä mä sanon, että on kiittämätööntä porukkaa!

Merja ja Tarja oli teheny valtavan tyän; aikaa, vaivaa ja rahnaa säästämättä ne oli kaivanu kaikkien nykyyset nimet ja osoottehet! Tarja oli rahaa ja maksaa säästämättä testannu koko kesän erilaasia kuahuviiniä, jotta löyti parahimman tervetuliaasjuaman! Sitte soli pitkin erellisyätä siivonnu sitä mökkiänsä ja rustannu kylttiä tiänposkehen. Pitihän sen ny jotaki keksiä, ku oli yksistänsä keskellä mettää pimiäs elokuuses yäs...

Teija oli teheny ihanaa kaakkua, syätihin sitä kattellesnamma luakkakuvia. Ei oikee kaikkien nimi heti tullu miälehe. Oliskahan tämä keski-ikä jo teheny tehtävänsä. Juteltihin kuulumisia ja nauraa räkätettihi, ja ku ilta eteni, niin keskustelut senku henkevöötyy; charmin syvin olemus ja esiintyminen suomalaisissa julkkiksissa? Satu Silvo vs Mari Rantasila? Tauno Palo vs KUKA? Tommi Korpela? Se kalju pitkä miäs, joka lauloo jonku ballaarin Voutilaasen Lauran kans, kuka se oli?

Oli se sitte kolome jo kello, ku viimeen kotiuruumma. Ja mä ku meinasin, että ei sunkaan me ny yhreksää myähemmälle siälä viihrytä...

 

KIITOS TARJA JA MERJA!