Loma alakoo. Ku sain saateltua poijat aamulla kouluhu ja siinä samalla piänen pyärälenkin, mä linnoottaaruun sinne korinhoitohuanheesehe. Toissapäivänä olin jo löytäny sen tiatokonehen siältä, lakanaan ja rario-ohojattavaan autojen alta.

Koko päivän mä naputtelin Tutkintotilaisuus Perehdyttämistä. Reviin tukkaani välillä ja taas naputtelin. Pualen päivän jäläkihi mä muistin, notta Epa piti hakia eskarista ja mulle tuli kiirus. Sitte menin taas konehelle, ja Epa tuli pelaamaha tällä. Välillä mun piti soitella tyämaalle, perehrytettäväni puhelinnumeron perähä. Soitin siihen, nii siältä vastas joku Riitta, joka ei ollu ainakaa mun perehrytettäväni, ja muutoonki sanoo olevansa vähä huuli pyäriänä.

Sitte soitin numerotiarusteluhu, mutta ei ne tiänny Katin numerua, mun oli pakko häiritä sairaslomaalevaa pomua. Sain mä Katin kiinni, ja haastattelin sitte sitä, notta menikö mun perehrytys perille vaiko eikö. No ei se oikee menny, jäi torsoksi, mutta mä kirjootin sen sitte Raporttihini Perehdytyksen Toteutumisesta. Eihän sen ookaan tarkootus olla notta kaikki hyvin menis, son raportti siitä, kuinka käytihi!

Yhyres välis keksiin soittaa Laihian jäteneuvojallekkin, ku tuli piäni uskon puute siitä, onko mun luuloni tiaron väärtti. Kyseenen henkilö sattuu olemaha ainua jätesneuvoja, jonka mä tunnen...

Puali yhyreksän mais illalla motin korppuni konehesta, sen valamihiksi paistetun, arvioontilomakkehet ja valamihiksi kirijootetun koverin. Ajoon tyämaalle kopistamhan korpun tiaronjyvät paperille, ja samalla ostin mansikkatuuttia Einarille, suklaatuuttia Vihtorille ja ittelleni salakun kalijaa. Piishaa shitte koko loman aijjan... Mahtaa päiväykset ylittyä, ennenkä me se saaraha kitattua, mutta ku se tuli palijo halavemmaksi ku muut pakkaukset!

Ajoon Ärrälle, siälon meirän posti. Sain siihe koverihin tämän päivän leiman. Mä kerkesin!