Oonko mä joskus valittanu täälä, ku meirän poijilla on liikaa leekoja? Taikka notta ku ne on laattialla, nottei jalaka jakaannu? Oonko?

No mitähä helekuttia mun ny sitte piti soittaa poijille aamulla, ku noli mummalla yäkyläs, notta mennähänkö sinne Leekorakennustapahtumaha Ilimajoelle!? Kyllä mun täytyy olla päästäni vialla. Varsinkin, ku ne ei olsikkaan ny nii välttämättä ollu sinne menos, vaikka siitä ny on kesästä asti puhuttu.

Kummiski me O`Malleyn kans laitoomma vähä pillimehuja ja voileipäkeksiä joukkoho ja lährimmä hakoho poikia kyyttihi. Mumman tykyä tuli Konstakin, serkkupoika, joukkoho, ja jouruumma vaihtaa mumman autohonkin, ku havaattimma, nottei meirän paku-Avensikses ookkaan kyllä palijo turvavöitä.

Autoja oli jo pitkin tiänvarsia, ku me pääsimmä perille. Kolomikymppisiä isiä ja äiteetä siälä oli jäläkikasvunsa kans, en tiärä kekkä niistä ny parahiti oli leekoosta kiinnostunu. Valokuvaajia parveeli hirmuusten opjektiiviensa kans Leekokaupungin liäpehillä, kukin yritti saara mahrollisimman hyvän kuvakuluman. Siälä kiärti leekojuna ympäri kaupunkia, merellä oli laivaa jos jonkinlaasta (hei, se ilimaliikenne puuttuu!) ja hotelli Kämpin pihas oli rokkibändi keikalla. Vuaren kupeesehen oli rakennettu keskiaikaanen kylä kirkkoonensa ja toisalla pualen salmia oli uutee kaupunginosa, pilivenpiirtäjinensä ja klasipalatsiinensa.

Pari rario-ohojattavaa leekoautua oli ajeltavana, mutta kersojahan oli ku lipin pirua ympärillä, eihän meirän ujoot tohtinu kyynerspäitänsä käyttää, notta olisvat saanehet kokeella. Yks nurkka salista oli varattu leekorakentelulle, kymmenmetrisen pöyrän ääres touhas polovenkorkuusesta vähä toiselle kymmenelle olevaa poppoota, kylyki kyljes.

Mutta parahiti meirän kersoja kiinnosti myyntipöytä. Tapahtuman järjestäjä, Pii Poo -lelukauppa, möi siälä leekoja. Vanhimmat, tupakkiaskin kokooset leekopaketit oli perääsin viiskytluvulta, askin hinta oli 38 eurua! Mä ny sitte aharistuun ostamaha joka poijalle leekopaketin, tosin ihan tältä vuasituhannelta, pääsin vähä halavemmalla, vaikka kyllä kirpaasi. "Tämä tiätää ny sitte vähemmän lahajoja jouluna!" mä koitin niitä varoottaa... "joojoo..." ne vastas, mutta tuskin olivat kuullehet mitä mä sanoon, ku piti tutkia notta mitä tuli saatua.

Mistä ne muistaaki joka leekoukkelin, niiren naamat ja käret, minkälaasia non! Kerta oli mun velipoika meillä käymäs, sen jalaka osuu johku piänehe leekoukkelin kätehe (koko n. kaks milliä), se noukkii sen hyppyysihinsä ja ihimetteli, notta minkäs leekoäijän käsi tämä on. Täh? Poijat meni kattoho ja heti selostamaha sille, notta se on sellaasen jalakapalloolijan, sitte ne juaksi kämmpähänsä kollaamaha, ja pian ne toi nähtäväksi sen äijän jalaat. "Jaa, mä ajattelinkin, nottei tämä oo tavallinen..." velipoika sanoo.

Täh? Minen nähäny siinä mitää erua muihin äijänkäsiihin! Nojoo, keltäs nua meirän kersat olis leekohulluutensa periny, jos ei enoolta...