Tupakissi

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/noitalinna_huraa_pikkuveli_33598.html#media=33610

Pitkänä perjantaina, mukavan mökkeelyreissun jäläkeesenä iltana, äitee soitti.

Soli vaan seittemän vuatta mua vanhee, äiteen pikkuvelii. Enoomiäs. Sillä oli nuaruurenkotonsa kamarin komeron laattialla pari lootaa täynnä leekoja. Eihän sitä ny aikuusilla mitää leekoja ollu. Hätinä muavia oltu keksittykään silloon, ku mun äitee oli kersa. Käpylehemillä ja äireen tekoosilla mollamaijoolla soli leikkiny ja riirelly siskoonsa kans, kumpi saa laittaa knappaskengät jalakahansa kevätjuhulahan, kumpi joutuu mennä monoolla. Äitee oli kattonu kersana pikkuveljiensä perähä, paikannu yhyreltä isoon palakehenkiälen peukalonjuuresta, nottei äitee, Maija-mumma, näje ja anna riskusta.

Pikkuvelii oli saanu olla pikkuvelii, leikkiä sitte aikanansa leekoolla. Me vähä varkahin leikiimmä niillä, eihän sitä tiänny, vaikka solis halunnu määrätä niistä, vaikka solikin jo rippikouluikäänen silloon, ajeli mopolla naapurin Arin kans. Nykyään meirän kersat menöö enoon leekoloorille, ku mennähä vanhan mumman tyänä käymäs.

Äitee oli aikuunen. Äiteeihiminen. Se ei manannu, eihän ny toki. Ei se manoota ollu, ku mä seurasin pikkueteesen klasilta, ku se hakkas katolta puronnutta jäätä portahilta ja puhuu itteksensä kiältä, johona oli palijo peetä ja ärrää ja ässää sun muita konsonanttia. Se vaan tuumas, notta mitähä sitä laittaas ruaaksi. Ei se sitte tainnu kummiskaan kananmunaperunoota tulisempaa olla.

Eikä äitee tupakista piitannu, soli miästen hommaa, eihän ny akat, kunnon äireet olletikkaan... muutoon vaan navettatakin tasku kärys joskus.

Viinakset oli ittestänsä paholaasesta. Minkä tähären sitte silloon kerran, ku meillä oli myähälle kesäillalla viarahia, äitee istuu herrajjesta isän polovella kiikus ja kikatti klasi käres. Voinhan mä muistaa väärin... siitä on niin kauan, eihän mun silimänikää ollu ku pikkueteesen klasin alareunan korkeurella. Sen koommin äitee on ottanu konjamiinia lääkkeheksi vaan.

Äitee oli niin aikuusta. Se, mikä teki särön äiteen ylläpitämhän aikuusuuren myyttihin, oli pikkuvelii. Rakas nuarin velii, joka manas, poltti tupakkia ja - ryyppäs.

Pysy aina pikkuveljenä, ja lintuna,
älä koskaan miehisty.

Tuli aikuusikä, isyys ja isovanhemmuus. Vaikka lasten kans oli muresta, murehista kamalammasta päästä, niin Pikkuvelii pysyy pikkuveljenä. Kantoo osansa, hoiti lapset ja näiden sairaudet, teki töitä elannon etehen...Rakasti lapsiansa yli kaiken. Kuitenki Pikkuvelii oli sisaruksista nuarin, se, joka antoo päätäntävallan pullon hengelle.

Mä en meidän taloon lisää
aikuisia halua.

Halusko kukaan Pikkuveljen aikuustuvan. Oliko enoomiäs meille se päässilimäänen isoovelii, se joka inhimillisti aikuusten järkevyyttä ja ylemmyyttä? Oliko se muille sisaruksille se hoivaviätin kohore, se, jolle sai luvan perästä olla päsmärinä? Ettei sen vaan tarvinnu seliittää äitee-Maijalle konhaalujansa. Muut seliitti ja peitteli. Niinku ei äitee ny olsi äireenvaistolla niistä tiänny.

Pitkäperjantai. Jeesus, jonka Piatari kolomasti kiälti, kuali kahren murhamiähen välis ristillä. Tänä pitkänä perjantaina vuanna 2012, kuali äireen pikkuvelii. Isä ja paappa. Ihminen paljahimmillansa ihimisten joukos.

Yksin.

Pääsiäänen tuli ja meni. Molin kerrankin aijoos matkas, mutta silti meni mönkähä moni mun aikomukseni.

Pahiten mönkähämenny oli mun rairuahon kylyvöni. Ensin mä innostuun isoosta kestokasteluruukusta, notta joo, siihen hiano tuuhia heinä kasvamaha. No eihä mulla ollu siihe hätähä siämentä, mutta mulloli niittukukkaseosta. Apilaa, kissankellua, päivänkakkaraa, siankärsämyä... Jee, siitähä tulooki hiano pääsiääsruaho! Eiku kylyvämähä. Varooksi seuraavalla kaupaskäynnillä ostin oikee rairuahon siämeniäkin, ja isännän ohoraa pistin itämhän.

Kukkaniittu iti hianosti. Mutta ny son kuallu. Mitä moon teheny väärin!?? Olisko mun pitäny viärä sitä jo pihalle, silloon ku näytti siltä että se kesä tulis ennen pääsiäästä? Ohora otti päihinsä, ku sillä houkuteltihi Doorista terassin alta, ku poijat meni päästämähä sen häkistä pihalla. Silloon tuuli kylymää pohojaasesta. Ja mun kuningasirea... kun ei poijat meinoostansa hualimatta saanu äntihi kylvää rairuahua, nii mä kylvin sitä varaston laattialle levitetyn muavin päälle. Rapahan kummiskin. Tuumasin, notta ku mä aijoos kylyvän, niin siitä tuloo tuuhia, leikattava ruahomatto, josta saa ottaa sellaasia paloja ku on pötitkin. Paha vaan, notta varastoskin on laattialämmitys. Eileen mä korjasin pois sen pölisevän harvan karvaläjän siältä...

Vaihroon tuvanklasiihin uuret karteekit. Taikka ei ne ny nii uuret ollu, oli nollu jo mulla rivitaloon klasilla, mutta niitä piti entrata, notta sai ne istumhan näihin klasiihi. Niis on tuallaasia kerrattuja tuluppaania...mun rupes teköhö miäli saara oikee julmetun suuria tulppaania laattialle johku vaasihi, notta tulis toistua. No eihän nii suuria löytyny mistään, ku se mun suuri tarkootti sellaasta vähintään metrin korkuusta tekokukkaa. Pengoon Halpa-Hallin poistomyyntikoppaa, nii siältä löytyy tuallaasia kerrattuja kukkia sitte eneekin. Ja pääasia oli, notta halavalla.


Siinä karteekilootia penkoes löytyy yhret vanhat paneeliverhokkin, veheriääset. Noli vaihrettu vähä hillitymmän veheriääsihi, tua ku oli nii kovan rairuahon veheriäästä. Niistä ku pätkii, nii sain nelijä kaitaliinaa, jokka ulttuu isoon ruakapöyrän ylitte. Viälä jäi tyykiä sen verran, notta ku oikee silippus toisesta päästä ja jatkoo toisesta päästä, nii sain kahareksan lautaasliinaaki. Sutisesta hain violettia kanttinauhaa jatkossaumaan peitoksi. Siitä tuli sellaanen vertauskuvallinen Via Dolorosa... toivon veheriääsellä pohojalla kärsimyksen purppuraanen, kapia tiä. Ei nuata ny sitte voi vissihi muutoon pitääkää ku pääsiääsenä.


Blondi kysääsi ennen pääsiäästä, notta oonko mä jo tuumannu, mitä mä laitan pääsiääspöytähä. Mä vastasin notta lautasliinat... muu oli ihan auki. No loppuviimeen mun pöyräs oli sitte kanaa ja muusia. Muniakin piti maalattaman, mutta maalarit ei oikee jaksanhet innostua. Söimmä sitte ihan tavallisia valakoosia munia, johona ei ollu eres leimaa pääs. (Kyllä näyttää kalapialta mun kananpalani...)

Maalariina mullolis ollu omaan poikaan lisäksi Einarin kaveri, Martti. Soli ollu meillä yäkyläs. Sille oltihi laitettu kummisaappahakki joukkoho, notta jos me mentääs pääsiääsvalakialle. Mutta ku nämä kaverukset oli jo päivän lenkkeelystä, elikkä trullittelusta, nii väsyksis, nii me jouruumma mennä O`Malleyn kans kaharen sinne Järven toisehe päähän kattoho, saarahanko se kokko tällä kertaa syttymhän. Nimittään oli yks pääsiäänen, ku se paloo paloöljyn ja pensan voimalla vasta seuraavana päivänä. Pitkin päivää.

Soli kyllä noloo kerta se... Naapurin yks isäntä oli oikee mualta tullehia viarahiansakkin viäny valakioolle, ku ne ei vissihi mualla päin niitä nii polta. Ja sitte sitä ryäkälestä ei saatu palamaha.

Ny kyllä paloo, komiasti präiskährellen! Väkiä ei liiemmin ollu ihimettä kattomas, mutta pitihän meirän ny käyrä kattomas oliko meirän riskut kyllä kuivia. Mä nimittään täs pari viikkua ennen pääsiäästä rupesin raivaamaha tuata tyhyjää tonttia ylimäärääsistä riskuusta. Ny meillon siihen lupa ja oikeus. No kummiskin, mä ensin vaan voimasaksilla saksiin piänimpiä, sitte otin kirvehen suuremmille. Meinas olla paikat kipiänä. Viälä ne piti kiskua ylämäkehe tiänviärehe. Sain mä viimeen O`Malleynkin avukseni, ja poijat valkkas parahimpia rankoja puumajoohinsa. Jäihän sinne viälä monet pääsiääsvalakiavärkit, mutta aina son paree kattua ku katua, varsinkin raivaamises. Kovan äkkiää ei puut kasva isooksi kiipeelypuiksi. Ennenkä nua nykyysetkään on oikee kunnon puita kaahimisehe, meirän poijat on kasvanhet kaahimisiästä ohitte.

Tyhyjän tontin nurkalle oli syystä tai toisestä jätetty seisomaha pystyhy kuallu puu. Koko tämän kuus vuatta moomma kattonu, notta miksei se ny jo kaaru siitä jollaki myrskyllä. Varikset siinä on pitänhet käräjiänsä joka jeevanan kesä. Son ollu niin ruma siinä, kraahku nuarien koivujen ja pajujen yläpualella vasten taivasta ja järviä. (Tua vasemmanpualoonen. Nykyysin sen ympärillä on paljo enee nuarta puuta. Mä en ny saanu muakattua ja leikattua tuata kuvaa, joka on otettu joulukuus 2007)


Pokasaha soi ja kraahku kaatuu. Samas ku se kumahti kohomeesehe maahan, nii se rupes näyttämähä nii komialta! Siinoli piäni kääpäkin kylyjes, siinoli nii hiano oksanhaara latvas... me kannoomma sen tarkasti pikkutuvan pihahan, kolomes palas. Se rupes heti näyttämähä pikkutuvan terassin kairestolopilta!

Kyllä mä ny nii orotan kesää, notta sais kaivella tolopille montut maahan ja pistää hanskat heilumaha sen terassin kans! Niiku täs ny ei muuta olsi.

Son pian taas se aika, ku rupiaa haisoho rahalta. Tai ennenvanhaa siitä sanottihi nii, nykyään se haisoo rehevöötymiseltä ja kasvihuanekaasuulta, ilimastonmuutokselta. Mulla on kyllä sellaanen miälikuva, notta se haisoo siltä muavaaluvahalta, mitä meillä oli kersana. Sonta... Nii äläkää ny käsittäkö väärin, ei me ny sontaa muavaaltu, vaikka ei sitä rahaa ny ollukaa ku sontaa! Mun miälestä vaan sonnan haju pihalla on ku se muavaaluvahan haju!

Muutama vuasi sitte ajelimma Tiistenjoen läpi, oli loppukesä ja oikee hautuva ilima. Molemmin pualin tiätä kypsät vilijapellot. Einarin noukkahan otti se haju: "Kuinka joku on saattanu rakentaa asuunrakennuksia tällääsen löyhkän keskelle!?" Jaa-a, son varmaha rakentajaan noukkaha  haissu ihan hyvälle, ruaalle ja toimehentulolle, rahalle.

Mä joskus lukion jäläkihi olin jonku aikaa Ori flamen myyjänä. Sai itte halavemmalla meikkiä ja reuroranttia summuuta. Siältä tuli jos jonkunlaasta tuaksunäytestä, piäniä pikkurillin viimmeesen nivelen kokoosia putelia. Ja sitte tuli tilaaltua vähä suurempiaki. Tilasin ittelle ja O`Malleylle myskinhajuusia hajuvesiä. O`Malley jotenkin kärsii niistä... kärsä vuati. Mutta appajee ku menin jollakin laivareisulla ostamaha sille tuliaaseksi oikee tyyristä reuroranttia, Huuko Possin stikkidödön! Soli viimeenen niitti sen noukkahan!

Sen jäläkihi meillä on saanu haisevat dödöt jäärä hyllyhy,  joko kaupan hyllyhy tai oman hyllyn perimmääsehe nurkkaha. Ei saa haista pyykkipuluveri eikä huuhteluaines. Tuaksukynttilät haisoo vaikka nolis sammuksiskin, niitäkää ei passaa ainakaa polttamaha mennä. Surkiinta täs on se, notta se hajuyliherkkyys on tarttunu muhunkin. Vai voiko se tarttua? Kummiskin mun noukkani rupiaa vuatamaha taikka tuloo muutoon häjy olo, jos jokin kovan haisoo hyvälle - tai häjylle.

Ei meillä ny sentäs mitää vakavaa oo - viälä - hajuusta aiheutunu, ei olla saatu mitää astmakohtausta tai muuta sellaasta, sairaalahoitua tarvittevaa. Kuhan ny välttää ylimäärääsiä hajuja. Vaikka ei se aina oo ihan maharollista...

Orotin jompaa kumpaa poikaa, olin viälä töis etten äitiyslomalla, puriin kuarmaa siälä hyllyjen välis. Toisesta päästä käytävää näin, notta ny siältä tuloo se yks jua...pul...no, onnettomien olosuhteeren uhuri, jonka mä tiäsin haisevan pesemättömille verhoolle. Verin henkiä, jotta piisaas ku se menöö ohitte. Mutta sillä kertaa se löyhkä oli kestämätöön! Kun se miäs kerkes sivuutte, mä juaksin oksennus kurkus takahuanehesehe. Raskauttava osasyy mun refleksille tais olla mun raskaustila...

Eikö sitä voi pestä verhojansa, eres joskus? Ohan niitä muitakin "onnettomien olosuhteeren uhuria", oikee tehtaalijoota, joilla on tippumas korpikuusen kyyneleet alvarihinsa, eikä ne kaikki kulije verhoos, jokka seisoos ittellänsä p-a-jäykkänä! Kuinkaha mun käyrääs, jos mä joskus sujahuttaasin lahajapaketin niiren postilooraha... (jos tiätääsin, mihnä ne asuu) paketin, johona olis suihkusaippuaa ja pyykkipuluveria.

Ohan sitte näitä muitaki kevääsiä hajuja, joista yks jo haisoo meirän kuistilla. Tytti kun ruukaa torkkua kuistin lavittalla, ja sillä taitaa käyrä miäsviarahia siälä. Mä luulen, nottei meillä tuvas haise kissinpissi, mutta mistä sitä ikään tiätää. Ei varmaha tiärä muukkaan kylän "kissatärit ja -serät". Sitä ku aistit hianosti sanottuna araptootuu. Niiku tuahon Dooriksenkin hyysikkälootaha. Paitti siihen ne aistit ei turtunu, ku Dooris rupes alvarihinsa sontimaha hyysikkänsä katolle! Mä pesin sen hyysikän (son sellaanen kopillinen kissivessa) yltäpäältä, laitoon puhtahat pehut sinne, notta on arvon leidillä mihkä päästää...selekäni käännän, nii se kerkiää sontia kourallisen papanoota sinne katolle! Viimeen tuumasin, notta ny loppuu häveliääsyys, saa rouva äksäntää iliman kattua!

Siinon vaa se ongelma, notta ny sitä puunpehua on palijo leviämmälti, ku Dooris "sisustaa" hyysikkäänsä. Ja haju tuloo samantiän.

Mun taitaa ny olla paras vähä tuulettaa. Tein ittelleni lasagnea iliman lasagnea (kesäkurpitsaa, herkkusieniä ja purjoa lasagnekastikkees ja juustoraastetta päälle, uunihin saamahan färiä - avot!) ja Epa tuloo pian koulusta. Se ei siärä italialaasten ruakaan hajua. Johtuusko siitä, notta sillä oli kerta jonkunlaanen mahatauti päällä, kun menimmä hakoho muulle perheelle pitsat pitseeriasta.

Meillon kullakin noukkavaivamma, ottaa ny siitä sitte selevää, mikä kenenki noukkaha haisoo.

Joskus silloon aikaa, ku mulloli aikaa ja kiinnostusta kaikenlaasehe tillukoomisehe ja kokkaamisehe, mä otin yhyren puukuviokantisen viaraskirijan toishen käyttöhö. Sen merkiksi mä runoolin sen kansileherelle tuallaasen runon. Mulla oli kovasti aikomus, notta mä laitan sinne risettiä tekemistäni sapuskoosta ja kuvia (siihen maailmanaikahan käytettihi ihan filimikameraa) aina juhulapöyrästä ja vaikka vähä viarahistaki.

Oommä saanu sinne kaksista pirskeestä jotaki kirijootettua. Joululta 1999 on ensimmäänen. Savusilakkaa ja silliä, kinkkurullaa ja looria, hirvenlihamurekesta ja jäläkiruaaksi riisryynipuurua ja luumukiisseliä. Kaffin kans uurenseelannin sitruunakaakkua.

Hirvenlihamurekes oli kuulemma yhtä häjyä ku erellisvuatinen maksaloora, kait siksi, ku mulla ei ollu vissyvettä siihen. Ja kotimaanen tomaatti maksoo 25,90mk pualen kilon pussi.

Parin kuukauren päästä siitä oli Vihtorin yksvuatissynttärit. Siitä moon saanu kirjootettua otsikon ja viaraslistan. Ja notta mä jatkoon keittiön 120senttistä pöytää levyllä, notta kaikki mahtuus siihen. Joo mä muistan, mä laitoon sen levyn toisen pään patterin päälle, oli se vähä hutera laitos . Niitten pippalooren ruakalista onkin sitte kuitattu parilla suttuusella muistilapulla, mihkä moon piirtäny suunnitelman voileipäkaakusta ja jotaki salaattiluettelua. Ei ne oo eres liimattu sinne kirjaha, non vaan.

Ny eileen meillä pirettihi Vihtorin kolomansiatoista synttäriä. Päivänsankari oli keränny nassehet valamihiksi, notta hänen pitää saara niitä marmoribrowniesia. Niistä mullon kuva ja ohojes johonaki täälä plokin uumenis. Mä tein ne ny vähä eri järijestykses, mä ensi vahrutin munat ja sokerin, ja sinne sitte lopuuksi sekootin suklaa-voisulan. Tuli kuahkiempaa ku alakuperääsellä ohojeella. Oliskoha kluteenittomat jauhokki auttanu asias.

Mulloli kaapis viulan tuaresjuustoja. Appelsiinista kaks ja yks tavallinen. Niistä, 500g rahkasta ja kermasta mä tein sörsselin, lisäsin sinne pari appelsiinia tehosekoottimes soseutettuna (neki on ny nii halapoja, notta oikee syrämmeltä ottaa!) (appelsiinit, ei tehosekoottimet) (paitti tua tuli kaupanpäällisenä, ku tilasin kerta yhren leivontaohojessarjan) ja liivatesta seittemän plaria. Laitoon irtopohojamoottihi, ja ku soli vähä hytkyyntyny, nii mä sörssäsin purkillisen persikoota (mehus säilöttyjä, ei sokuriliämes!) ja laitoon siihen pari liivakkua ja kuuppootin juustorahkahytkyn päälle. Tuli nii koriaa ja pehemoosta, viälä vähä sinisiä rakehia koristeheksi! Mä en teheny siihen pohojaa, nottei tuu liikaa hiilihytraattia. Eikä kluteenia.

Oommä ny sitä sitte syänykki.




Sualaaseksi paistoon karijalanpiirakoota kaupan pakkaasesta, päälle munavoita. Täytekaakun tein valamihista pohojista, mansikkasurvosta välihi. Kermaha sekootin purkillisen vaniljarahkaa, notta tulis jytkympää pursotettavaa. Maistuu se rahka siinä vähä liikaa, muttei kukaa äänehensä valittanu.

Tuas kuvas on ny tuatessijoottelua, tiaroksi, jos että muutoon havaatte. Son tua Hööpakan mumman tekoonen rohorinpellavaanen kolomimetrinen hantuukikangas, jota mä en oo malttanu siliputa hantuukiiksi. Se toimittaa meillä juhulasalaveetin virkaa. Son nii tikkuunen, notta hantuukina se kyllä varmaha kuariis vanahan Tupakissin mun selijästä.

Spämmiä, mainoksia, roskapostia, ketjukirjeetä, nikerialaaskirijeetä... Menin muukaman päivän tauon jäläkihi kattoho sähköpostini. Sinne ei ollu tullu mitää tähärellistä tällä kertaa, ei laskuja eikä liioon palakkakuittia. Armotta vaa roskiihi kaikki mihinä oli lähärettäjänä joku barristeri, taikka muu tärkiä jakamas jonku käsittämättömän sukupuunhaaran jäämistyä.

Mutta mikäs tua on... Kuuklelta joku päivitys vai mikä? Auaasempa, ei tänne oo Kuuklelta tavannu mitää tulla...

Google Incorporation.
Stamford New Road,
Altrincham Cheshire,
WA14 1EP
London,
United Kingdom.
Winning No: GUK/877/798/2012
Ticket No: GUK/699/33/2012
GOOGLE ANNIVERSARY WINNING NOTIFICATION.
We wish to congratulate you once again on this note, for being part of our winners selected this year. This promotion was set-up to encourage the active users of the Google search engine and the Google ancillary services.
The online draws was conducted by a random selection of email addresses from an exclusive list of E-mail addresses of individuals and corporate bodies picked by an advanced automated random computer search from the internet. However, no tickets were sold but all email addresses were assigned to different ticket numbers for representation and privacy. The selection process was carried out through random selection in our computerized email selection machine (TOPAZ) from a database of over 250,000 email addresses drawn from all the continents of the world.
This Lottery is approved by the British Gaming Board and also Licensed by the International Association of Gaming Regulators (IAGR).This lottery is the 3rd of its kind and we intend to sensitize the public.
Hence we do believe with your winning prize, you will continue to be active and patronage to the Google search engine. Google is now the biggest search engine worldwide and in an effort to make sure that it remains the most widely used search engine, we ran an online e-mail beta test which your email address won GBP950, 000.00 {Nine Hundred and Fifty Thousand Great British Pounds Sterling}.A winning cheque will be issued in your name by Google Promotion Award Team.
Please you are advised to complete the form below and send it immediately to our Claims Administrator through email for prompt collection of your Price. The Claims Administrator Google Promotion Award Team.
Google Promotion Award Team
Email: gp.award.larryp@gmail.com
You are advised to contact your Claims Administrator with the following details to avoid unnecessary delay and complications:
PAYMENT PROCESSING DETAILS/FORM.
(1) Your complete contact address:
(2) Your Tel/Mobile numbers:
(3) Your Nationality/Country:
(4) Your Full Name:
(5) Occupation/Company:
(6) Age/Gender:
(7) Have you ever won an online lottery?
(8) What is your comment on Google Product and services?
(9) Alternative email account if any:
So you are hereby strongly advised once more to keep your winnings strictly confidential until you claim your prize.
Congratulations from the Staffs & Members of the Google interactive Lotteries Board Commission.
Sincerely,
Larry Page
Google CEO/Chairman.

OHHOH!?! Ja viälä oli oikee kirijava Kuuklen loko päällä!

No mullaha rupes käret hikuamaha ja korvis kohajamaha... notta voiko olla totta, notta...Mikäs se onkaa punnan kurssi... voi taivahan alla, musta tuloo MILIJONÄÄRI! Ny mä palakkaan sen sisäkön kesäksi, voishan sen ottaa samantiänkin, ja timpuria koko kolonna! Enkä mä enää tuumaa, notta lähärenkähän mä ikään safarille, vaan mä vaan lähären, tuasta vaan!

Mutta mitä jos tämäki on filunkia...? Mutta ku ihan L.P. ja ihan Kuuklelta! Teeämmät ja kaikki lokon nurkas! Keemaililla lähäretetty... Kyllä tämä nii airolta vaikuttaa... yrittänyttä ei laiteta:

Dear Mr P.,

please forgive me, but I was really sceptic, when I opened the email I reseived from Google. Is the sender really the Google, really mr L.P., the Chairman? There has been such a lot of warnings about all sort of lotterys and I have reseived several "nigerian" emails telling me, that I have herited millions from relatives I have never heard!

How ever, I encouraged myself to answer You and claim my lottery prize. It's only once in the life time, when I really might win something!

I'm not so good at using computer, that I could have writed on the form attached to email I reseived from You, so I have to answer just by this way:

1. My complete contact address: XXX, XXX XXXhärmä, Finland
2. My Mobile number: +358XXXXXXX
3. My nationality/Counrty: finn/Finland
4. My full name: Tupakissi
5. Occ./Company: salesperson/ COOP Eepee
6. Age/gender: 43/female
7. I have never before won an online lottery.
8. I find Google search engine wery handy, quick and accurate. I like those links behind Google-logo, which tell us more about the theme of each day.
9. -

I sincerely hope, that this answer is complete and valid. Please, let me know by email/phone when I'm supposed to reseive my winning cheque. I now continue my dance around the room!

Gratefully Yours,

Tupakissi               

Täs vaihees mä jo sitte menin rikkomaha nimenomaasta käskyä pitää tämä "strictly confidental" ja näytin tätä O`Malleylle. Senkin silimät rupes vilikkumaha aivan uutehe laihi, se rupes näkemähä mus vissihi jonku T rumpin perijättären taikka ittensä hotellikeisarin Pariisin, vaikka koitti seki järjen pitää pääsnänsä.

Ei siinä auttanu ku orotella...seuraavaha päivähä. Silloon oli tullu uus kirijes Mr L.P:ltä. Se taas onnitteli mua kauhiasti, ja sanoo, notta son jo nuallu koverinkin, johona se mun shekkini on. Notta ny mun tarttis enää ottaa yhteyttä siihe (ihan oikiahan, olemas olevahan ) kuriirifirmaha, notta saan sopia niiren kans toimituksehe ja kuluuhin liittyvistä asioosta. Antoo mulle ihan sen firman sähköpostiosoottehenkin ja puhelinnumeron.

Öööh...? Niinotta kuinka? Ja mitä sen L.P:n tittelikin oli vaihtunu Foreign Transfer Manageriksi?

Dear Mr P.,
thank You for these great news!

Becouse of the problems in translation, I didn't quite understand some things in the letter. For example, who is paying (and how much) charges of the deliver of my winning cheque? Why do I have to contact the courier and require my cheque from them?

I truly admire You, Mr P., running the whole company and even taking care of foreign transferring, and I believe You are really busy in your position, but please, could You find time to answer my modest quesitions before I take the next step in our dance?

Yours

Tupakissi
dreaming of my 950000£

Tuallaasen kirijeen mä sille sitte rustasin. Ja käret hikos. Mitäs, jos se oikiasti onkin... mitäs jos mä oikiasti oonkin...Piti koittaa kiäli keskellä suuta kirijootella, nottei ny ainakaa mensi sössimähä ainutta tilaasuuttansa tulla milijonääriksi!

Eileen illalla molimma kaharestansa Hellun kans töis, soli kassalla ja mä hotalehriin koittaa äkkiää sapuskat naamaha, notta meen päästöhön senkin syämähä. Molin jo tiskaamas kippojani, ku puhelin soi. Tuntematoon numero soittaa...

- Tupakissi.

- Helou, tis is Läri Peits kooling, kud iivning!

HERRAISÄ! Mulla meinas mennä murenat hampahaankoloosta väärähä kurkkuhu. Yririn ympäripuhua sitä, notta jos se soittaas mullen huamisin, notta olsin kotona, ku moon ny töis ja silviisii...

No se kummiski kysyy, jotta jos mä ny muutaman minuutin sen kans puhuusin. No selevä sitte. Se koitti tihiää mullen seliittää, mitä mun ny pitääs teherä ja minkä tähäre ja mä välihin, notta slow down, pliis, emmä kerkiä ymmärtää. Sitte ku sen brittienglanti oli viälä vähä outua, mutta mistäs se miäs ny olikaan kotoosin...jotenki se kuulosti niinku solis jostaki hyvä ettei intiasta muuttanu joskus muinoon Englantihi.

Ku se puhuu niistä kuluusta ja niiren maksamisesta, mä jo tuumasin, notta joo justihinsa, ihan suameksi. Arvaatta varmaha, notta mikä kello mun pääs jo kilikutteli... Kun se oli tiäs monenneko kerran onnitellu mua sen 950000:n punnan voittamisesta ja lopetti puhelun, mä saman tiän soitin O'Malleylle kotia, notta koitas ettiä ihan oikia Kuuklen isäntä juutuupista, notta saan sitte illalla kuunnella sen äänen ja puhetyylin.

Hellullekin jo sanoon, ja taas rikoon kirijehen pyyntyä pitää tämä juttu luattamuksellisena. Helluki rupes pikkuhilijaa pitämähä juttua filunkina, vaikka ensi seki innostuu nii, nottei meinannu malttaa paussille mennä. Mutta kyllä mun oli eilisillan vaikia kuulkaa istua siinä kassalla, ku melekeen milijuunat melekeen poltteli melekeen taskus!

Menin kotia ja juutuuppihi. Isäntä oli löynny sen L.P:n siältä, pitämäs puhesta Michiganin yliopiston päättäjääsis. Se siinä sanoo, notta hänen äiteensä ja isänsä oli rookannu siälä, ja hän on sitte kemian- ja kotitalousopintojen tulos. Tai jotaki, ku se puhuu nii leviää ameriikkaa nenähänsä, ku vaa syntyperäänen jenkki voi.

Joo justihi. Tuntemattomasta numerosta oli mulle tämän päivän aikana kahareesti koitettu soittaa, mun kännykkä oli jääny laukun pohojalle. Läri Peits siälä mulle vissihi viälä yritti.

Pistää vihaksi. Solis nii kivaa, ku ei maailmas olsi tuallaasta filunkia, ku asiat olis sitä miltä ne näyttää. Ku vois voittaa milijoonia vaa netis seikkaalemalla. Sillä firmalla olis kyllä ollu toresta mistä milijoonia jakaa. Ei sillä, että sen olis mulle niitä tarvinnu tyrkyttää, mialuummin jollekin järjestölle, vaikka Uniceffille. Eikä sillä, että kyllä mäkin olsin sen rahan saanu törsättyä.

Hitto.

Joulu sitte meni. Ruakaa hamstrasin siltä varalta, notta tuloo sukulaaset aattona sitä syämähä, mutteihän täälä ollu sitte ku Anoppi. Hyvä että eres se, vaikka sonki nii piäniruakaanen. On meillä ny sitte ollu välipäivinä mitä lämmitellä. Äitee kävääsi kaffilla illemmalla, sen jäläkihi ku meilloli käyny pukki.

Pukki käyy viis kertaa. Ensimmääsellä kerralla se tuli manaten "Ai V-u, ai s-n p-e!" paiskas maate porstuan vahavalle matolle selijällensä jalaat pystys. Soli kaatunu jäätiköllä tuala pääryllä. Ei sitä oikee tiänny mihkä sitä otti kipiää, mutta viimeen se kipu paikantuu kaluumehen. Hajimma ranskanperunapussin pakkaasesta ja koitimma hoitaa, notta saa teherä sitte toisen entrèn. Tai entrén, kumpi se ny sitte onkaan.

Nojoo, se tuli toisen kerran. Yks paketti kainalos. Mä tiätenki menin auttohon pukkia, niinku ny ruukathan, mutta se ei sopinukkaan Herra Pukille. Se ei kuulunu Hänen suunnitelmihinsa.

Kolomas kerta. Pukki tuli taas yks paketti (se sama) kainalos porstuahan, seisoo ihan hilijaa siinä parta väpättäen. Me tiätenkin Anopin kans sille puhuumma, notta mitäs pukille kuuluu ja tulikko porolla ja onko sulla vaan yks yhtöhöönen paketti meille kaikille... No SEKIN oli virhe! Meirän olis pitäny Herra Pukin suunnitelmien mukahan vaan orottaa, koska Herra Pukki suvaittee aloottaa monolookinsa!

Puhuumma pukin ympäri, notta Epan takia, PLIIS, koita ny tulla tuphan kunnolla ja tuara ne lahajat, mollahan hilijaa eikä auteta. Epa seuras shouta, notta kuinka se murkkuveikkoo ny pukin pestinsä hoitaa, eikä sillä ollu yhtään kivaa.

No viälä kerran. Pukki tuli tuphan, traijas kaikes hilijaasuures paketit porstuan laattialle, me kattelimma notta kuinkas ne kattolistat ny onkaan laitettu jiiriihin, emmäkä puhua pukahtanu. Pukki tuumas lopuuksi, notta hyvää joulua ja haistakaa p-a. Meni tuulikaappihi ja nakkas partansa laattialle.

Lahajat oli viälä jakamati. Pukin muari tuli häsyyhin, vai olisko sollu ihan mummapukki. Se jakoo lahajat, sille häjyylevälle murkkupukillekkin, jota jo pakkas oma häjyylynsä naurattaa... Sitä voi ny sitte vuaren harkita, jättääkö pukin uran kuinka lyhkääseksi.

*** *** ***

Uus vuasikin alakoo. Olimma Pihakissin ja Mettäkoiran tyänä, saunoomas pihasaunas ja ampumas muutaman raketin. Flikan tytär jaksoo kattua taivahalle räiskintää, kun sen 2-vuatissynttäriä juhulistettihi nii komiasti. Paappa veteli hirsiä sen aikaa soffalla . Pikkusiskoo kitaji vattanpuruja taikka hampahien tulua äiteensä sylis, eikä meinannu uni voittaa millään.

Poijille tuli kiirus, notta äkkiää pitää päästä kotia, ampumaha viälä pari rakettia, ennenkä tuloo ampumiselle stoppi. Saimma me sitte ylipuhuttua ne, notta säästethän ny pari kutia ens vuarenvaihteesehenkin.

*** *** ***

Son huamenna taas tyäpäivä. Arki ja maanantai. Mä meinaan ny ottaa lusikan kauniiseen kätehen ja käyrä Sepän Muarin tyänä Valakamalla. Jos veisiä sille ruusumuatiilla tehtyjä juustokaakkuja, non pihalla ollu ny jäskähtämäs pari voorokautta, jääs torennäköösesti. No, saa laittaa suaraa pakkaasehe, on sitte mitä ottaa ku se pää tuloo.

Hyvää loppuvuatta, rakhat lukijani!

 

Nuan se vaan syssy viärähti. Vai joko son ohi, eikös se oo luvannu suajaa ja peräti vesisaresta tälle viikkua?

Mikä on mun miälestä vaan ihan sata jänistä. Porkkanat moon saanu nostettua ylähä joskus marraskuus, ku oli jo vähä kohmees tua maan pinta, mutta sitte ku sinne jäi toisehe penkkihi jotaki rehua, josta mä en heti saanu selkua, mikä se ny olikaan. Joo olinhan mä ny toki kirjoottanu kohopenkkini laitahan, notta mitä mä oon mihkäki kylyväny, mutta eipä se lyijyspännän jäläki oikee enää näkynykään märijästä lauranpinnasta.

Sitte mullen tuli vastaha leheristä jotaki ruakarisettiä, johka piti käyttää palsternakkaa. Herttintähäre, sitähän solikin! No, ny se on tuala hyväs talles hangen alla, mun palsternakkasatoni... jos tulis kyllä pitkälti suajaa, nii mä saisin siitä varmaha muukaman juuren ylähän. Nousihan ne porkkanakkin, vaikka maa vähä hanttihi panikin.

Moon koittanu teherä jouluvalamisteluja. Parihi otteesehe oon paistanu piparia, sen aina mitä taikinasta jäi syämäti... eihän se määrä piparia ny sitte oo ku nähärä. Joihinki tein reikiä, notta saan koristella ne ja laittaa kuusehe; mullon haavena, notta tänä jouluna ei tulsikkaa klitteriä ja kimallusta, vaan olokia ja muuta retrua. Mithän, jos toiskin tuanne takkahuaneesehen olokipaalin ja pärvöttääs sen laattialle... Dooris ainaki tykkääs!

Sitte moon skärpänny. Vissihi, ku mä en tiärä oikee, kuinka se skärppöö eruaa (p)askartelusta. Mutta kuulostaahan se ny komiemmalta, ikhänsä ku tähärellisemmältä.

   

Nuasta joulukortiista osa on jo viimevuarelta, eikä noo nuan oranssia, saman punaasia non ku tua johna on "iloista joulua" ja kaks lahajapaperista leikattua tonttua. Sitte mun piti järjestellä skärppöötilipehöörini uusiksi. Isäntä oli jostaki saanu puriittuja laatikostoja, ja noli ku tehty mun pikkukrääsälle! Mitä, ei sunkaa se ny ittellensä niitä meinannukkaa...? Pääsin mä ny parista kantokassista ja yhrestä resuusesta paffiloorasta eroho, ku sain kumaasta ne tuanne!

Siitä on ny sekin hyäty, notta ens vuanna mun ei tartte ku vilikaasta tuanne laatikkoohin, nii mä näjen, notta mun ei toresta tartte ostaa yhtään lisää skärppöövärkkiä! Paitti tiätenkin kultatussit, ne kun on yhyren kauren juttuja, vaikka kuinka yrittääs taiten säilyttää. Geelikynistä ny puhumatikkaa.

Joulusiivoja moon koittanu teherä, nottei nolsi sitte ens viikolla. Mutta ku yhyren paikan saa siivottua, nii toinen jo retajaa! Solis heleppo pistää vaan meirän miäsväen syyksi, mutta ku satun tuntia itteni... Kuinka sitä onkaan nii nätty laskia tavara kärestänsä justihi siihe piirongin päälle, jonka on justihi eileesin saanu siivottua!

Odysseukselle moon koittanu pistää kans joulua. Se itte ötökkä on taas nukkumas tuas etummaases klasis. Mä laitoon sille tuallaasen patteriilla toimivan jouluvalonkin. "Jo on aikoohin eletty; yks on laittanu diskopallon etanalle!" Epa älähti, kun näki mun viritykseni. Sitte mä laitoon sille tuan piänen kukkaruukun, jonka kylijes on tua piparkakkutaloon näköönen. Eihän se raukka sinne mahru menemähän, jos ei se hokaa mennä kellarin kautte... Mutta se rupes menemähä sinne ruukkuhu, ku siälä oli vettä ja rehuja.

Mä koitin kännykälläni innoosnani kuvata sen könyämistä ylähäppäin. Vihtori kattoo mukaa mun touhua ja käski mun ottaa vireokuvaa, "jos siitä ny kerta pitää kuvaa saara!" "No mutta ku son nii hiras, menöö palijo filimiä" mä sanoon ja räiskiin yksittääsiä kuvia. "Olsit hankkinu jäniksen sinne lyhtyhys!"

Mun pitää tunnin päästä töihin. Onhan täs viikonloppu viärähtäny tuhaates kotona. Ens viikolla olis jo jouluviikko, jos moon asian oikeen ymmärtäny. Pitääs löytää se uutee osooteskirija ja laittaa nua skärppöökset postihi. Ohan täs yhtä sun toista...

Siltä varalta, notten mä ennen joulua enää tänne kerkiä, niin Hyvää Joulua jokahittelle!

Me halutahan plättyjä!

Mutta kun mulla olis täs makaroonilooraa ja olis lihasoppaakin lämmittää...

Eiku PLÄTTYJÄ! Me ei olla PITKÄHÄN aikahan saatu plättyjä!!

Ja mumma rupiaa teköhö plättytaikinaa. Mikä tiätysti kovasti sopii paapallekki...Voita ja sokuria päälle, hyvä tuloo.

***

Me halutaha kuntsarille uimaha, sun pitää viärä meitä sinne ku siälä on se uus hiakkarantaki eikä me olla oltu kertaakaan käymäs siälä sen jälkihi ku son avattu...

Joo, mä eileen ajattelin samaa, mutta ku mulla on ny ... häjy aika, juunou...

(kännykkä löytää tiänsä kätehe ennenkä mä kerkiän eres tajuta) MUMMA , SUN PITÄÄ TULLA MEIRÄN KANS KUNTSARILLE!! VAUHTIA, SE MENÖÖ YHREKSÄLTÄ KIINNI!!

Ja mumma lähtöö parinkymmenen kilometrin päästä, suaraa marjapuskista ja pikkupoikaan haltioomisesta ajamaha kirkolle, viämähä isoja poikia kuntsarille uimaha. Ei silloo eres uikkaria joukos, se joutuu ne vuakrata paikanpäältä.

***

Nelijä poikaa tuloo koulusta päin mumman tyä. Kaks niistä on taloon omaa väkiä, muut niiren kaveria. Ensimmääsenä painetaha saunaha. Ei saunoomaha, vaa näytethän, mitä ruukathan mumman tyänä leikkiä, saunan lauteella pirethän jotaki majaa ja painuthan klasista pihalle. Viarahat peräs. Mumma ei kerkiä ku henkäästä... Ja korijata majaalun jälijet pois, ku kloppilauma on häipyny. Ku ensin on passattu koko poppoo paahtoleivillä ja mehuulla ja "mulle vois vielä tehdä yhden paahtoleivän!"

Ja mumma teköö ja kantaa herroolle töllöttimen äärehe.

***

Me soitimma mummalle, notta me halutaha tulla sen tyä loppuviikoksi ja sille sopii!

Mumma - tyärupiamien välis - ottaa poijat haltuhunsa. Son keksiny täs välis jo kultturellisia ja liikunnallisia aktiviteettia, johka se viää sitte kakaroota, jotta niillä olis kivaa. Poijat keksii muutaman aktiviteetin lisää, ja mumma kyyssää ja viää ja maksaa ja kattoo perähän, nottei purota kalastusreissulla koskehe.

 

Eikä sanota EI. Sitäkö se oikia mummuus on?

Jesper Juul, vapaan kasvatuksen apostoli vissihi, sanoo kirjasnansa Viisas lapsesi, jotenki notta lapselle ei tartte laittaa rajoja. Mutta: kasvattajan ITTE täytyy laittaa ITTELLENSÄ rajat.

Mitä se tarkoottaa käytännös? Se tarkoottaa sitä, notta sanothan, notta mun rajani menöö täs. Mä en jaksa eikä mua huvita ny passata teitä, mä haluan omaa aikaa, mä haluan, että mun saunani on saunoomiskäytös eikä majana. Jos siälä majaallahan, mä en halua olla se, joka kokuaa majavärkit pois. Mä haluan, että mun keittämäni lihasoppa tuloo syäryksi, plättyjä mä voisin paistaa joku toinen päivä. Mä haluan nährä tuan teatteriesityksen, siksi kun mä saan teatteris istumisesta rentouttavia ja innostavia elämyksiä. Haluaasin, notta tekin saisitta saman kivan kokemuksen. Mutta mä en jaksa lähtiä saratta kertaa elämyspuistoho. Ja tänä päivänä moon ajanu jo toistasataa kilometriä, teheny miljoona hommaa ja oon poikki, väsyny, likaanen notta ittiäki iljettää, emmä julkee enkä kehtaa lähtiä ihimisten ilimoolle kylypylähä.

Ei ne kersat siitä mee rikki, notta tuloo joskus pettymys. Pirempähän jatkuvat pettymysten sarjat iliman muuta rikkoo, ihimisen ku ihimisen, iäs mihinä hyvänsä. Niinku siinäkin voi tulla pirstiöömiä, jos mumma vetää ittensä ihan piippuhu ja sitte vetää hernehen nenähänsä jostaki ihan olemattomasta.

Olokaa muarit armollisia ittellennäki. Ottakaa tilanna yhtenä perheenjäsenenä, ei kynnyysmattona.

 

Siinä son, mun Potager du Royal. Siinon kaikkia sitä mitä kunnon köökkipuutarhas pitää ollakki, o kohopenkkiä ja laattakäytävää, korkiaa ja matalaa elementtiä, o jopa perkolaaki tuloollansa. (paitti että miksei tämä ny siirrä sitä kuvaa!!!)

Kohopenkit mä tein alakukesästä, ettiin markilta kaikki vähäki hahamollansa olevat laurat, pesin niistä katuharijalla enimmät homehet ja ravat. Iha itte tein, ei tartte auttaa... paitti ensi mun piti kysellä naamakirjas, notta kuinkas sitä sirkelin terää saakaan leikkaamaha syvemmälti. Äkkäsin kyllä sitte senki iha itte, ennekä sain vastooksia.

Täs pari viikkua sitte teimmä nuata perkoloota. Ja silloon keväällä mä laitoon tuan kasvihuanehenkin.

Alakukesästä mä kylyvin punajuuret, tillit, lantut, porkkanat, salaatit... ja orottelin ja kastelin ja orottelin, notta ku ei siältä mitää rupia nousemaha. Kasvihuanehesehe ostin pari viinirypälesköynnöstä, onnettomia planttuja, mutta vähä parempia ku mun kylyvämäni keltaasen päärynätomaatin taimeni, taikka ne kaks hengis olevaa maissia. Kylyvin sinne lisää maissia, ostin pari kurkuntainta ja kurpitsaa, pitkää ja pyäriää.

Hoirin ja kastelin ja paijasin ja puhuun plantuulleni, notta koittakaas ny, kyllähä te koitattaki.

Sitte tuli heltehet. Silloon tällöön tarkenin käyrä siälä saunaksi muuttunhes kasvihuanehes, heittämäs vettä kiuk... juurille. Kasvimaa oli jo ylikasvanutta pöheekkyä, mistä ei meinannu läpi päästä.

Ny mä menin sinne kasvihuanehesehe. Sinne oli tullu varkahia!! Soli täys viirakko! (ny mulla menöö hermo, miksei ne kuvat siirry!) Kurkut oli teheny kaks herelmää, kurpitsakki pari onnetoonta, jokka oli jo märäntyny.

Minä otin hamppuköyt...narua ja hirtin koko porukan kattoho, ei nuasta enää ottanu selevää kuka niistä oli varaas ja kuka ei, ku ne kaikki suikerti yhtenä vyyhtinä pitkin kasvimaan permantua.

    *** *** ***

Mutta mua nii ottaa aivoho, ku ei tämä siirrä niitä kuvia. Sitte mä viälä tein jotaki nerokkahia valintoja tuas kuvakalleriasnani, nii ny se ei eres aukee, notta mä pääsisin perumaha ne! Mua jurppii ny nii muutenkin, ruahonleikkuriropotti on saanu vissihi ukkoosesta päihinsä, niinku meirän nopiee moreemiki, ja isoo, "tuulenkestävä" päivänvarijo on kaatunu nii, notta on ainaki kolome ortta poikki! Naapuri on saanu rästähällensä toisen naapurin trampoliinin, joka on hyppiesnänsä särkeny kolomannen naapurin pihavalot. Mä meen ny prunttaamaha hiilaria tähän jurppimiseheni...