Tupakissi

Spämmiä, mainoksia, roskapostia, ketjukirjeetä, nikerialaaskirijeetä... Menin muukaman päivän tauon jäläkihi kattoho sähköpostini. Sinne ei ollu tullu mitää tähärellistä tällä kertaa, ei laskuja eikä liioon palakkakuittia. Armotta vaa roskiihi kaikki mihinä oli lähärettäjänä joku barristeri, taikka muu tärkiä jakamas jonku käsittämättömän sukupuunhaaran jäämistyä.

Mutta mikäs tua on... Kuuklelta joku päivitys vai mikä? Auaasempa, ei tänne oo Kuuklelta tavannu mitää tulla...

Google Incorporation.
Stamford New Road,
Altrincham Cheshire,
WA14 1EP
London,
United Kingdom.
Winning No: GUK/877/798/2012
Ticket No: GUK/699/33/2012
GOOGLE ANNIVERSARY WINNING NOTIFICATION.
We wish to congratulate you once again on this note, for being part of our winners selected this year. This promotion was set-up to encourage the active users of the Google search engine and the Google ancillary services.
The online draws was conducted by a random selection of email addresses from an exclusive list of E-mail addresses of individuals and corporate bodies picked by an advanced automated random computer search from the internet. However, no tickets were sold but all email addresses were assigned to different ticket numbers for representation and privacy. The selection process was carried out through random selection in our computerized email selection machine (TOPAZ) from a database of over 250,000 email addresses drawn from all the continents of the world.
This Lottery is approved by the British Gaming Board and also Licensed by the International Association of Gaming Regulators (IAGR).This lottery is the 3rd of its kind and we intend to sensitize the public.
Hence we do believe with your winning prize, you will continue to be active and patronage to the Google search engine. Google is now the biggest search engine worldwide and in an effort to make sure that it remains the most widely used search engine, we ran an online e-mail beta test which your email address won GBP950, 000.00 {Nine Hundred and Fifty Thousand Great British Pounds Sterling}.A winning cheque will be issued in your name by Google Promotion Award Team.
Please you are advised to complete the form below and send it immediately to our Claims Administrator through email for prompt collection of your Price. The Claims Administrator Google Promotion Award Team.
Google Promotion Award Team
Email: gp.award.larryp@gmail.com
You are advised to contact your Claims Administrator with the following details to avoid unnecessary delay and complications:
PAYMENT PROCESSING DETAILS/FORM.
(1) Your complete contact address:
(2) Your Tel/Mobile numbers:
(3) Your Nationality/Country:
(4) Your Full Name:
(5) Occupation/Company:
(6) Age/Gender:
(7) Have you ever won an online lottery?
(8) What is your comment on Google Product and services?
(9) Alternative email account if any:
So you are hereby strongly advised once more to keep your winnings strictly confidential until you claim your prize.
Congratulations from the Staffs & Members of the Google interactive Lotteries Board Commission.
Sincerely,
Larry Page
Google CEO/Chairman.

OHHOH!?! Ja viälä oli oikee kirijava Kuuklen loko päällä!

No mullaha rupes käret hikuamaha ja korvis kohajamaha... notta voiko olla totta, notta...Mikäs se onkaa punnan kurssi... voi taivahan alla, musta tuloo MILIJONÄÄRI! Ny mä palakkaan sen sisäkön kesäksi, voishan sen ottaa samantiänkin, ja timpuria koko kolonna! Enkä mä enää tuumaa, notta lähärenkähän mä ikään safarille, vaan mä vaan lähären, tuasta vaan!

Mutta mitä jos tämäki on filunkia...? Mutta ku ihan L.P. ja ihan Kuuklelta! Teeämmät ja kaikki lokon nurkas! Keemaililla lähäretetty... Kyllä tämä nii airolta vaikuttaa... yrittänyttä ei laiteta:

Dear Mr P.,

please forgive me, but I was really sceptic, when I opened the email I reseived from Google. Is the sender really the Google, really mr L.P., the Chairman? There has been such a lot of warnings about all sort of lotterys and I have reseived several "nigerian" emails telling me, that I have herited millions from relatives I have never heard!

How ever, I encouraged myself to answer You and claim my lottery prize. It's only once in the life time, when I really might win something!

I'm not so good at using computer, that I could have writed on the form attached to email I reseived from You, so I have to answer just by this way:

1. My complete contact address: XXX, XXX XXXhärmä, Finland
2. My Mobile number: +358XXXXXXX
3. My nationality/Counrty: finn/Finland
4. My full name: Tupakissi
5. Occ./Company: salesperson/ COOP Eepee
6. Age/gender: 43/female
7. I have never before won an online lottery.
8. I find Google search engine wery handy, quick and accurate. I like those links behind Google-logo, which tell us more about the theme of each day.
9. -

I sincerely hope, that this answer is complete and valid. Please, let me know by email/phone when I'm supposed to reseive my winning cheque. I now continue my dance around the room!

Gratefully Yours,

Tupakissi               

Täs vaihees mä jo sitte menin rikkomaha nimenomaasta käskyä pitää tämä "strictly confidental" ja näytin tätä O`Malleylle. Senkin silimät rupes vilikkumaha aivan uutehe laihi, se rupes näkemähä mus vissihi jonku T rumpin perijättären taikka ittensä hotellikeisarin Pariisin, vaikka koitti seki järjen pitää pääsnänsä.

Ei siinä auttanu ku orotella...seuraavaha päivähä. Silloon oli tullu uus kirijes Mr L.P:ltä. Se taas onnitteli mua kauhiasti, ja sanoo, notta son jo nuallu koverinkin, johona se mun shekkini on. Notta ny mun tarttis enää ottaa yhteyttä siihe (ihan oikiahan, olemas olevahan ) kuriirifirmaha, notta saan sopia niiren kans toimituksehe ja kuluuhin liittyvistä asioosta. Antoo mulle ihan sen firman sähköpostiosoottehenkin ja puhelinnumeron.

Öööh...? Niinotta kuinka? Ja mitä sen L.P:n tittelikin oli vaihtunu Foreign Transfer Manageriksi?

Dear Mr P.,
thank You for these great news!

Becouse of the problems in translation, I didn't quite understand some things in the letter. For example, who is paying (and how much) charges of the deliver of my winning cheque? Why do I have to contact the courier and require my cheque from them?

I truly admire You, Mr P., running the whole company and even taking care of foreign transferring, and I believe You are really busy in your position, but please, could You find time to answer my modest quesitions before I take the next step in our dance?

Yours

Tupakissi
dreaming of my 950000£

Tuallaasen kirijeen mä sille sitte rustasin. Ja käret hikos. Mitäs, jos se oikiasti onkin... mitäs jos mä oikiasti oonkin...Piti koittaa kiäli keskellä suuta kirijootella, nottei ny ainakaa mensi sössimähä ainutta tilaasuuttansa tulla milijonääriksi!

Eileen illalla molimma kaharestansa Hellun kans töis, soli kassalla ja mä hotalehriin koittaa äkkiää sapuskat naamaha, notta meen päästöhön senkin syämähä. Molin jo tiskaamas kippojani, ku puhelin soi. Tuntematoon numero soittaa...

- Tupakissi.

- Helou, tis is Läri Peits kooling, kud iivning!

HERRAISÄ! Mulla meinas mennä murenat hampahaankoloosta väärähä kurkkuhu. Yririn ympäripuhua sitä, notta jos se soittaas mullen huamisin, notta olsin kotona, ku moon ny töis ja silviisii...

No se kummiski kysyy, jotta jos mä ny muutaman minuutin sen kans puhuusin. No selevä sitte. Se koitti tihiää mullen seliittää, mitä mun ny pitääs teherä ja minkä tähäre ja mä välihin, notta slow down, pliis, emmä kerkiä ymmärtää. Sitte ku sen brittienglanti oli viälä vähä outua, mutta mistäs se miäs ny olikaan kotoosin...jotenki se kuulosti niinku solis jostaki hyvä ettei intiasta muuttanu joskus muinoon Englantihi.

Ku se puhuu niistä kuluusta ja niiren maksamisesta, mä jo tuumasin, notta joo justihinsa, ihan suameksi. Arvaatta varmaha, notta mikä kello mun pääs jo kilikutteli... Kun se oli tiäs monenneko kerran onnitellu mua sen 950000:n punnan voittamisesta ja lopetti puhelun, mä saman tiän soitin O'Malleylle kotia, notta koitas ettiä ihan oikia Kuuklen isäntä juutuupista, notta saan sitte illalla kuunnella sen äänen ja puhetyylin.

Hellullekin jo sanoon, ja taas rikoon kirijehen pyyntyä pitää tämä juttu luattamuksellisena. Helluki rupes pikkuhilijaa pitämähä juttua filunkina, vaikka ensi seki innostuu nii, nottei meinannu malttaa paussille mennä. Mutta kyllä mun oli eilisillan vaikia kuulkaa istua siinä kassalla, ku melekeen milijuunat melekeen poltteli melekeen taskus!

Menin kotia ja juutuuppihi. Isäntä oli löynny sen L.P:n siältä, pitämäs puhesta Michiganin yliopiston päättäjääsis. Se siinä sanoo, notta hänen äiteensä ja isänsä oli rookannu siälä, ja hän on sitte kemian- ja kotitalousopintojen tulos. Tai jotaki, ku se puhuu nii leviää ameriikkaa nenähänsä, ku vaa syntyperäänen jenkki voi.

Joo justihi. Tuntemattomasta numerosta oli mulle tämän päivän aikana kahareesti koitettu soittaa, mun kännykkä oli jääny laukun pohojalle. Läri Peits siälä mulle vissihi viälä yritti.

Pistää vihaksi. Solis nii kivaa, ku ei maailmas olsi tuallaasta filunkia, ku asiat olis sitä miltä ne näyttää. Ku vois voittaa milijoonia vaa netis seikkaalemalla. Sillä firmalla olis kyllä ollu toresta mistä milijoonia jakaa. Ei sillä, että sen olis mulle niitä tarvinnu tyrkyttää, mialuummin jollekin järjestölle, vaikka Uniceffille. Eikä sillä, että kyllä mäkin olsin sen rahan saanu törsättyä.

Hitto.

Joulu sitte meni. Ruakaa hamstrasin siltä varalta, notta tuloo sukulaaset aattona sitä syämähä, mutteihän täälä ollu sitte ku Anoppi. Hyvä että eres se, vaikka sonki nii piäniruakaanen. On meillä ny sitte ollu välipäivinä mitä lämmitellä. Äitee kävääsi kaffilla illemmalla, sen jäläkihi ku meilloli käyny pukki.

Pukki käyy viis kertaa. Ensimmääsellä kerralla se tuli manaten "Ai V-u, ai s-n p-e!" paiskas maate porstuan vahavalle matolle selijällensä jalaat pystys. Soli kaatunu jäätiköllä tuala pääryllä. Ei sitä oikee tiänny mihkä sitä otti kipiää, mutta viimeen se kipu paikantuu kaluumehen. Hajimma ranskanperunapussin pakkaasesta ja koitimma hoitaa, notta saa teherä sitte toisen entrèn. Tai entrén, kumpi se ny sitte onkaan.

Nojoo, se tuli toisen kerran. Yks paketti kainalos. Mä tiätenki menin auttohon pukkia, niinku ny ruukathan, mutta se ei sopinukkaan Herra Pukille. Se ei kuulunu Hänen suunnitelmihinsa.

Kolomas kerta. Pukki tuli taas yks paketti (se sama) kainalos porstuahan, seisoo ihan hilijaa siinä parta väpättäen. Me tiätenkin Anopin kans sille puhuumma, notta mitäs pukille kuuluu ja tulikko porolla ja onko sulla vaan yks yhtöhöönen paketti meille kaikille... No SEKIN oli virhe! Meirän olis pitäny Herra Pukin suunnitelmien mukahan vaan orottaa, koska Herra Pukki suvaittee aloottaa monolookinsa!

Puhuumma pukin ympäri, notta Epan takia, PLIIS, koita ny tulla tuphan kunnolla ja tuara ne lahajat, mollahan hilijaa eikä auteta. Epa seuras shouta, notta kuinka se murkkuveikkoo ny pukin pestinsä hoitaa, eikä sillä ollu yhtään kivaa.

No viälä kerran. Pukki tuli tuphan, traijas kaikes hilijaasuures paketit porstuan laattialle, me kattelimma notta kuinkas ne kattolistat ny onkaan laitettu jiiriihin, emmäkä puhua pukahtanu. Pukki tuumas lopuuksi, notta hyvää joulua ja haistakaa p-a. Meni tuulikaappihi ja nakkas partansa laattialle.

Lahajat oli viälä jakamati. Pukin muari tuli häsyyhin, vai olisko sollu ihan mummapukki. Se jakoo lahajat, sille häjyylevälle murkkupukillekkin, jota jo pakkas oma häjyylynsä naurattaa... Sitä voi ny sitte vuaren harkita, jättääkö pukin uran kuinka lyhkääseksi.

*** *** ***

Uus vuasikin alakoo. Olimma Pihakissin ja Mettäkoiran tyänä, saunoomas pihasaunas ja ampumas muutaman raketin. Flikan tytär jaksoo kattua taivahalle räiskintää, kun sen 2-vuatissynttäriä juhulistettihi nii komiasti. Paappa veteli hirsiä sen aikaa soffalla . Pikkusiskoo kitaji vattanpuruja taikka hampahien tulua äiteensä sylis, eikä meinannu uni voittaa millään.

Poijille tuli kiirus, notta äkkiää pitää päästä kotia, ampumaha viälä pari rakettia, ennenkä tuloo ampumiselle stoppi. Saimma me sitte ylipuhuttua ne, notta säästethän ny pari kutia ens vuarenvaihteesehenkin.

*** *** ***

Son huamenna taas tyäpäivä. Arki ja maanantai. Mä meinaan ny ottaa lusikan kauniiseen kätehen ja käyrä Sepän Muarin tyänä Valakamalla. Jos veisiä sille ruusumuatiilla tehtyjä juustokaakkuja, non pihalla ollu ny jäskähtämäs pari voorokautta, jääs torennäköösesti. No, saa laittaa suaraa pakkaasehe, on sitte mitä ottaa ku se pää tuloo.

Hyvää loppuvuatta, rakhat lukijani!

Nuan se vaan syssy viärähti. Vai joko son ohi, eikös se oo luvannu suajaa ja peräti vesisaresta tälle viikkua?

Mikä on mun miälestä vaan ihan sata jänistä. Porkkanat moon saanu nostettua ylähä joskus marraskuus, ku oli jo vähä kohmees tua maan pinta, mutta sitte ku sinne jäi toisehe penkkihi jotaki rehua, josta mä en heti saanu selkua, mikä se ny olikaan. Joo olinhan mä ny toki kirjoottanu kohopenkkini laitahan, notta mitä mä oon mihkäki kylyväny, mutta eipä se lyijyspännän jäläki oikee enää näkynykään märijästä lauranpinnasta.

Sitte mullen tuli vastaha leheristä jotaki ruakarisettiä, johka piti käyttää palsternakkaa. Herttintähäre, sitähän solikin! No, ny se on tuala hyväs talles hangen alla, mun palsternakkasatoni... jos tulis kyllä pitkälti suajaa, nii mä saisin siitä varmaha muukaman juuren ylähän. Nousihan ne porkkanakkin, vaikka maa vähä hanttihi panikin.

Moon koittanu teherä jouluvalamisteluja. Parihi otteesehe oon paistanu piparia, sen aina mitä taikinasta jäi syämäti... eihän se määrä piparia ny sitte oo ku nähärä. Joihinki tein reikiä, notta saan koristella ne ja laittaa kuusehe; mullon haavena, notta tänä jouluna ei tulsikkaa klitteriä ja kimallusta, vaan olokia ja muuta retrua. Mithän, jos toiskin tuanne takkahuaneesehen olokipaalin ja pärvöttääs sen laattialle... Dooris ainaki tykkääs!

Sitte moon skärpänny. Vissihi, ku mä en tiärä oikee, kuinka se skärppöö eruaa (p)askartelusta. Mutta kuulostaahan se ny komiemmalta, ikhänsä ku tähärellisemmältä.

Nuasta joulukortiista osa on jo viimevuarelta, eikä noo nuan oranssia, saman punaasia non ku tua johna on "iloista joulua" ja kaks lahajapaperista leikattua tonttua. Sitte mun piti järjestellä skärppöötilipehöörini uusiksi. Isäntä oli jostaki saanu puriittuja laatikostoja, ja noli ku tehty mun pikkukrääsälle! Mitä, ei sunkaa se ny ittellensä niitä meinannukkaa...? Pääsin mä ny parista kantokassista ja yhrestä resuusesta paffiloorasta eroho, ku sain kumaasta ne tuanne!

Siitä on ny sekin hyäty, notta ens vuanna mun ei tartte ku vilikaasta tuanne laatikkoohin, nii mä näjen, notta mun ei toresta tartte ostaa yhtään lisää skärppöövärkkiä! Paitti tiätenkin kultatussit, ne kun on yhyren kauren juttuja, vaikka kuinka yrittääs taiten säilyttää. Geelikynistä ny puhumatikkaa.

Joulusiivoja moon koittanu teherä, nottei nolsi sitte ens viikolla. Mutta ku yhyren paikan saa siivottua, nii toinen jo retajaa! Solis heleppo pistää vaan meirän miäsväen syyksi, mutta ku satun tuntia itteni... Kuinka sitä onkaan nii nätty laskia tavara kärestänsä justihi siihe piirongin päälle, jonka on justihi eileesin saanu siivottua!

Odysseukselle moon koittanu pistää kans joulua. Se itte ötökkä on taas nukkumas tuas etummaases klasis. Mä laitoon sille tuallaasen patteriilla toimivan jouluvalonkin. "Jo on aikoohin eletty; yks on laittanu diskopallon etanalle!" Epa älähti, kun näki mun viritykseni. Sitte mä laitoon sille tuan piänen kukkaruukun, jonka kylijes on tua piparkakkutaloon näköönen. Eihän se raukka sinne mahru menemähän, jos ei se hokaa mennä kellarin kautte... Mutta se rupes menemähä sinne ruukkuhu, ku siälä oli vettä ja rehuja.

Mä koitin kännykälläni innoosnani kuvata sen könyämistä ylähäppäin. Vihtori kattoo mukaa mun touhua ja käski mun ottaa vireokuvaa, "jos siitä ny kerta pitää kuvaa saara!" "No mutta ku son nii hiras, menöö palijo filimiä" mä sanoon ja räiskiin yksittääsiä kuvia. "Olsit hankkinu jäniksen sinne lyhtyhys!"

Mun pitää tunnin päästä töihin. Onhan täs viikonloppu viärähtäny tuhaates kotona. Ens viikolla olis jo jouluviikko, jos moon asian oikeen ymmärtäny. Pitääs löytää se uutee osooteskirija ja laittaa nua skärppöökset postihi. Ohan täs yhtä sun toista...

Siltä varalta, notten mä ennen joulua enää tänne kerkiä, niin Hyvää Joulua jokahittelle!

Me halutahan plättyjä!

Mutta kun mulla olis täs makaroonilooraa ja olis lihasoppaakin lämmittää...

Eiku PLÄTTYJÄ! Me ei olla PITKÄHÄN aikahan saatu plättyjä!!

Ja mumma rupiaa teköhö plättytaikinaa. Mikä tiätysti kovasti sopii paapallekki...Voita ja sokuria päälle, hyvä tuloo.

***

Me halutaha kuntsarille uimaha, sun pitää viärä meitä sinne ku siälä on se uus hiakkarantaki eikä me olla oltu kertaakaan käymäs siälä sen jälkihi ku son avattu...

Joo, mä eileen ajattelin samaa, mutta ku mulla on ny ... häjy aika, juunou...

(kännykkä löytää tiänsä kätehe ennenkä mä kerkiän eres tajuta) MUMMA , SUN PITÄÄ TULLA MEIRÄN KANS KUNTSARILLE!! VAUHTIA, SE MENÖÖ YHREKSÄLTÄ KIINNI!!

Ja mumma lähtöö parinkymmenen kilometrin päästä, suaraa marjapuskista ja pikkupoikaan haltioomisesta ajamaha kirkolle, viämähä isoja poikia kuntsarille uimaha. Ei silloo eres uikkaria joukos, se joutuu ne vuakrata paikanpäältä.

***

Nelijä poikaa tuloo koulusta päin mumman tyä. Kaks niistä on taloon omaa väkiä, muut niiren kaveria. Ensimmääsenä painetaha saunaha. Ei saunoomaha, vaa näytethän, mitä ruukathan mumman tyänä leikkiä, saunan lauteella pirethän jotaki majaa ja painuthan klasista pihalle. Viarahat peräs. Mumma ei kerkiä ku henkäästä... Ja korijata majaalun jälijet pois, ku kloppilauma on häipyny. Ku ensin on passattu koko poppoo paahtoleivillä ja mehuulla ja "mulle vois vielä tehdä yhden paahtoleivän!"

Ja mumma teköö ja kantaa herroolle töllöttimen äärehe.

***

Me soitimma mummalle, notta me halutaha tulla sen tyä loppuviikoksi ja sille sopii!

Mumma - tyärupiamien välis - ottaa poijat haltuhunsa. Son keksiny täs välis jo kultturellisia ja liikunnallisia aktiviteettia, johka se viää sitte kakaroota, jotta niillä olis kivaa. Poijat keksii muutaman aktiviteetin lisää, ja mumma kyyssää ja viää ja maksaa ja kattoo perähän, nottei purota kalastusreissulla koskehe.

Eikä sanota EI. Sitäkö se oikia mummuus on?

Jesper Juul, vapaan kasvatuksen apostoli vissihi, sanoo kirjasnansa Viisas lapsesi, jotenki notta lapselle ei tartte laittaa rajoja. Mutta: kasvattajan ITTE täytyy laittaa ITTELLENSÄ rajat.

Mitä se tarkoottaa käytännös? Se tarkoottaa sitä, notta sanothan, notta mun rajani menöö täs. Mä en jaksa eikä mua huvita ny passata teitä, mä haluan omaa aikaa, mä haluan, että mun saunani on saunoomiskäytös eikä majana. Jos siälä majaallahan, mä en halua olla se, joka kokuaa majavärkit pois. Mä haluan, että mun keittämäni lihasoppa tuloo syäryksi, plättyjä mä voisin paistaa joku toinen päivä. Mä haluan nährä tuan teatteriesityksen, siksi kun mä saan teatteris istumisesta rentouttavia ja innostavia elämyksiä. Haluaasin, notta tekin saisitta saman kivan kokemuksen. Mutta mä en jaksa lähtiä saratta kertaa elämyspuistoho. Ja tänä päivänä moon ajanu jo toistasataa kilometriä, teheny miljoona hommaa ja oon poikki, väsyny, likaanen notta ittiäki iljettää, emmä julkee enkä kehtaa lähtiä ihimisten ilimoolle kylypylähä.

Ei ne kersat siitä mee rikki, notta tuloo joskus pettymys. Pirempähän jatkuvat pettymysten sarjat iliman muuta rikkoo, ihimisen ku ihimisen, iäs mihinä hyvänsä. Niinku siinäkin voi tulla pirstiöömiä, jos mumma vetää ittensä ihan piippuhu ja sitte vetää hernehen nenähänsä jostaki ihan olemattomasta.

Olokaa muarit armollisia ittellennäki. Ottakaa tilanna yhtenä perheenjäsenenä, ei kynnyysmattona.

Siinä son, mun Potager du Royal. Siinon kaikkia sitä mitä kunnon köökkipuutarhas pitää ollakki, o kohopenkkiä ja laattakäytävää, korkiaa ja matalaa elementtiä, o jopa perkolaaki tuloollansa. (paitti että miksei tämä ny siirrä sitä kuvaa!!!)

Kohopenkit mä tein alakukesästä, ettiin markilta kaikki vähäki hahamollansa olevat laurat, pesin niistä katuharijalla enimmät homehet ja ravat. Iha itte tein, ei tartte auttaa... paitti ensi mun piti kysellä naamakirjas, notta kuinkas sitä sirkelin terää saakaan leikkaamaha syvemmälti. Äkkäsin kyllä sitte senki iha itte, ennekä sain vastooksia.

Täs pari viikkua sitte teimmä nuata perkoloota. Ja silloon keväällä mä laitoon tuan kasvihuanehenkin.

Alakukesästä mä kylyvin punajuuret, tillit, lantut, porkkanat, salaatit... ja orottelin ja kastelin ja orottelin, notta ku ei siältä mitää rupia nousemaha. Kasvihuanehesehe ostin pari viinirypälesköynnöstä, onnettomia planttuja, mutta vähä parempia ku mun kylyvämäni keltaasen päärynätomaatin taimeni, taikka ne kaks hengis olevaa maissia. Kylyvin sinne lisää maissia, ostin pari kurkuntainta ja kurpitsaa, pitkää ja pyäriää.

Hoirin ja kastelin ja paijasin ja puhuun plantuulleni, notta koittakaas ny, kyllähä te koitattaki.

Sitte tuli heltehet. Silloon tällöön tarkenin käyrä siälä saunaksi muuttunhes kasvihuanehes, heittämäs vettä kiuk... juurille. Kasvimaa oli jo ylikasvanutta pöheekkyä, mistä ei meinannu läpi päästä.

Ny mä menin sinne kasvihuanehesehe. Sinne oli tullu varkahia!! Soli täys viirakko! (ny mulla menöö hermo, miksei ne kuvat siirry!) Kurkut oli teheny kaks herelmää, kurpitsakki pari onnetoonta, jokka oli jo märäntyny.

Minä otin hamppuköyt...narua ja hirtin koko porukan kattoho, ei nuasta enää ottanu selevää kuka niistä oli varaas ja kuka ei, ku ne kaikki suikerti yhtenä vyyhtinä pitkin kasvimaan permantua.

    *** *** ***

Mutta mua nii ottaa aivoho, ku ei tämä siirrä niitä kuvia. Sitte mä viälä tein jotaki nerokkahia valintoja tuas kuvakalleriasnani, nii ny se ei eres aukee, notta mä pääsisin perumaha ne! Mua jurppii ny nii muutenkin, ruahonleikkuriropotti on saanu vissihi ukkoosesta päihinsä, niinku meirän nopiee moreemiki, ja isoo, "tuulenkestävä" päivänvarijo on kaatunu nii, notta on ainaki kolome ortta poikki! Naapuri on saanu rästähällensä toisen naapurin trampoliinin, joka on hyppiesnänsä särkeny kolomannen naapurin pihavalot. Mä meen ny prunttaamaha hiilaria tähän jurppimiseheni...

Mä tulin ny kattoho anopin koneelta, mihinä on Vesisaari Norijas. Siälähä se Barentsinmeren rannalla, aika kylä näytti olevan kuuklemapin mukhan.

Appiukkoo vaa hukutteli poikia, notta lährethän sinne kalaha. Ei ne oikee innostunu.

Ei täs ny ainakaa itte kerkiä mihkää kalaha lähtiä, ku ei tuata lomaakaa oo. No on se ny näkyvis jo laattianrajas... ku meillon tyävoorolistat aletusten seinällä, nii siälä son alimmaases, se mun lomani, tulos.

Täs lomaan lomas moon koittanu teettää isännällä töitä. Ensin mä nostatin sillä sen kuistin. Sen, joka oli painunu, notta oli jo sivuklasikkin verkonsilimällä. Siältä paneelien välistä tuli vastaha mötiääspesä, vai mitä liä vapsahaasia noli, mutta ne pakkas tykätä huanua, ku niiren pesä hävitettihi.

Paneelit meni pillanpäreeksi ku ne nypithin irti, piti hankkia uusia. Melekee samanlaasia vaa löyttihi, mutta non ny seinäs. Sitte piti listoottaa. Montakhan kertaa seki homma meni uusiksi, ku emmä keriinny olla kattomas perähä... "Mitä sä ny nuan tuan oot laittanu?" Yks tyäkaveri kyllä sanoo mullen, ku mä asiasta raportoottin, notta pysy sä kuule vaa tuvas. Mithän se ny sillä meinas?

Ny oli loppuviikosta nii kuuma, notten mä ilijenny pistää isäntää sinne kuistille hommihi. Piti keksiä sille pihahommia, varijon pualelta mialuummin.

Ne mun humalani siälä kaariportilla... siis sillä, joka viälä viime vuanna pääsi kuvihin tänne plokihin, ennekä yks saret ja tuuli sen kaariportin pisti polovillensa. Niin, niin ne humalat oli hyväs nousus eikä ne kaks kakkosnelosta enää piisannu niille. Vihtori piirteli siihen perkolaa, oikee katosta, ja mä ostin jo värkkiäkin sitä mukaa. Mutta loppuviimmeen me totesimma, nottei siihen voi katosta pistää, tuloo liika matalalle portahien kohoralta.

No, siihen ny sitte teherähän perkola. Eileen illalla O`Malleyn kans sitä maalasimma, viälä pitää siihen teherä kakkosnelosista sellaasia pualen metrin pätkiä ja laittaa ne sinne ylähä poikittaan. Saa humala kaahia sitä myäti sitte kohti etelää.

Puali kymmenen mais saimma sen maalattua, sitte mä viälä samoolla sotkuulla suriin sitä samaa maalia pihamökin seinähä, ku soli jääny vähä liika kuultavaksi, ku erellinen maalipurkki loppuu kesken. Sitte mä menin imuroottemahan yläkerran laattian, ku molin koko eilisen vapaapäivän ainannu sitä hommaa. O`Malleyn valijastin mopin vartehe, notta pese sä keittiön ja porstuan laattia, ku siihen oli joku aika sitte Epa oksentanukki yks yä. Oli se silloo yällä siivottu, mutta kuinka hyvin sitä ny yällä kaharen jäläkihi tuloo siivottua...

Vähä ennen pualtayätä, ku istuumma parvekkehella (johona olis kans olis yks rojektin paikka, ku ei siinoo viälä niitä kaitehia...) kattelemas, ku aurinko laski mettän taa ja färijäs taivasta ja järviä komian kirjavaksi, isäntä tuumas, notta ku kymmeneltä pääsöö maaloolta ja sitte pesöö laattioota, nii sitte voiki loppuillasta istuskella parvekkehella...

Olikhan sen äänes jonkunlaasta sarkasmia?

      * * * 

Nii muute, molin täs rönkkenis litistyksis ja sitte lääkärillä parina männäviikkona. Lääkärikäynti oli sitä, ku syäpälääkäri (sijaanen) luki paperista, ku rönkkenilääkäri oli kirjoottanu, notta "Ei uusia löydöksiä". Sellaasia uutisia. Kyllähä mä ny sen arvasinki, mutta silti soli ihan huajentava tiato.

Tämä on ny taas sitte tätä. Kauhia tyä turhan päitte!

Viikon verran oon koittanu ainata ittelleni paitaa. Mulla oli miäles justihi tasan tarkkaha yks malli, färi ja värkki, minkälaasen pairan mä haluan tantulleni kaveriksi. Eihän sellaasta löyry, tiätenkään. Ku mun piti entrata sitä tanttuakin, nii molin jo valamihiksi vähä tuumannu, että voishan sen pairan teheräkki.

Lauantaina menin komialle kirkolle ja sen lekenraarisehen tavarataivahasehe. Siälä sen lekenraarinen omistaja-frouva hääräs kassan takana niinku aina, justihi samanlaasena tiukkana tätinä ku muistan sen häärännehen jo silloon, ku molin pikkuflikka. Silloon mä taisin sitä pikkuusen orijaallakki.

Vaikka kauppa oli kattua myäri täynnä paitaahousuatanttua, emmä siältäkää löynny justihi sellaasta paitaa. Yks tanttu oli kyllä aivan ihana... mutta hinta meni reirusti yli mun purjetin. Siinoli niiku pitkä rikoonen teepaita alla, siinä krepu helemas, ja päällä kretonkisista paloosta tehty henkselitanttu. Mun pitää kyllä joskus ainata ittelleni sellaanenki, jahka tuloo parhuullensa.

No mä suuntasin kangasosastolle. Näyttivät jättänehen verhakankahat vähemmälle, ja keskittynehen lähinnä karteekikankahisihi. No ei siinä mitää... mä kattelin ja hypistelin, eihä sitä koskaa tiärä, mikä isköö. Sitte kattoon notta ompas koreeta kappakankahia. ---heeiii... nuashan on reunakki valamihina... korkeus kuutisenkytä senttiä, justihi sen korkuusia ku molin sen pairan ajatellu! Hairasin tanttuni vyän autosta ja sovittelin sitä karteekien viärelle.

Yhyres kermanfärises kapas oli justihi samankokoosia reikiä ku tanttukankahas oli pilikut. Pykäreuna oli justihi parahultaanen, ja yläreunan ripustusreijät saa kyllä ohitettua... tästä mullen paitakangas! On se kyllä vähä turhan lapikuultavaa, pitsiä ku on, mutta sou vat! Ny on kesä!

Otin sitä reirun kaks metriä, lisäksi lankaa ja kummilankaa, notta saan tehtyä smokkirypytystä miahustaha. Myyjä meinas, että sen kummilangan voi laittta aluuslangaksi, tuloo nätysti.

Nojoo, nätysti. Oli se nätty ommella, kuus rinkiä ompelin nii nätysti. Mutta rypystys oliki sitte toinen juttu! Mä jouruun pärvöttää koko smokkirypytykseni ja muistin samalla, notta onhan mulla koneesehe oikee paininjalakaki nyärinompelua varte! Miksen mä sitä heti käyttäny?

Sain mä sen smokkirypytyksen tehtyä, ihan kiva tuli. Ny mun pitääs viälä koittaa ymmärtää, kuinka mä ne hiat teen. Töis sain vähä jelppiä meirän uurelta tyäkaverilta, son käyny saman ompelukoulun ku mäkin aikoonansa. Molemmilla vaa ompelu pakkaa olla vähä vähääsempää nykyään. Mä ymppään tähä kuvan sitte, kun (jos) mä saan sen pairan valamihiksi.

Ny mullolis siis tulos viikonlopun menoohi pitsihussuttimesta tehty paita, mutta sitte kattoon säätiarootusta. Tälle päivää olis viälä parikytä lämpöastesta ja aurinkua. Huamenna alakaa saret, ja sitä sitte piisaa sen veeki ens tiistaille asti, lauantaille vaan kuus astesta lämmintä! Saankaha mä haurata Kapp-Akangas paitani kaapin perälle vai tanssinko mä niin palijo, notta tarkenen silläkin?

Voi olla notta menöö mun paitasuunnitelmani uusihi puihi. Saan pistää villapairan sifonkisen kellohelematanttuni kaveriksi...

                                                                * ** *** ** *

Edit: Sain paidan valamihiksi ja siitä tuli ihan käyttöpaita!

Sellaanen lavatanssiasu. Taikka mikä ny vaan. Vilipoonen, notta ei tuu liika hiki tanssies.

Ja kivaa oli, Tomi Markkolaa kattelles ja kuunnelles Kalliojärvellä! Saatihi me siltä nimmariaki käsivartehe:  Son ny tuas talles, nottei lähäre saunas ! Juhuliimma siinä samalla yhyren 60- ja toisen 65-vuatissynttäriä, ja ku saimma Hevoosflikan joukkoho, nii sen myähästynehiä läksiääsiäki, ku se kevättalavella vaihtoo tyäpaikkaa. Ennen Kalliojärven pippaloota menimmä kattoho Herttin Tähäre -revyyn teatterihi ja siältä syämähä hyvät piffit.

Kyllä mulla on sitte ihania tyäkaveria ja tuallaaset virkistysreissut oikee hitsaa meirän porukkaa yhtehe!

Ensi oli pääsiäänen, samantiän vappu, sitte jo pukkas päälle äitienpäivää! Se tiätää tyämaalla kiiruhia, olletiki ku yks pääsi viimeen haluamahansa kouluutuksehe ja soli sitte pois rivistä. Samaha syssyhy orijatyävoima (tyäharijoottelija) sai lenssun, eikä ollu siitäkää paikkaamaha tyävoimavajesta. Viälä ku soppaha lisäthän nämä muut kevätkiiruhut, nii siinä väistämäti yks tärkiä tyä jää syrjähä, nimittään tämä plokin pito!

Eileen illalla poijilla jäi Bondi kattomatta, ku niiren piti teherä kaakku valamihiksi. Hyvää siitä sitte tuliki, en meinannu jaksaa olla nukkuvinani nii kauan, notta olis saanhet tuara sen mullen sänkyhy. Olletiki, ku isännällä oli taas joku allerkinen niiskutuskohtaus koko aamupäivän. Oven takaa kuuluu kantapäiren kopinaa ja tiatokonestaki ne rupes ainamaha käyntihi... eikö mullen tuarakkaa sitä sumppia!?

Tuathin sentäs, ku noli saanehet mun ostamani äitienpäivälahajan tämmättyä koneesehe, notta kuuluu. Olin mä ostanu ittelleni persikkapuunkin lahajaksi, mutta sen noli jättänhet kuistille. Kortit ja tuan vessapaperirullakukan ne antoo, ja oli se isäntä hakenu mullen Agrista miniruusunki, XL-kokoosen oikee.

Ja niinku joka äitien- ja isäänpäivä, kaakut on vaaras varpahien ja peffojen takia, ku poijat intaantuu peuhkottamaha meirän sängys. Ei siälä kauaa pysty rauhas sumpitella, pitää nousta ylähä.

Käyymmä sitte seurakuntataloolla syämäs, oli hyvät sapuskat taas! Epa voitti arvalla pöytätuukin, saa laittaa sen kapiokirstuhu sen toisen arpavoiton, mehukannun ja -klasien, kans. Viälä ku jostaki sais niille komiat kirstut, ettei vaa mannariinilooria...

Nii notta mihkä mä sen persikkapuun? Meinaan tuanne kasvimaalle, perunamaan paikalle, ku moon ostanu sinne kasvihuanehe! Ei soo sellaanen ihan, ku mä ensin meinasin... hinnastaki ne kaks ensimmäästä numerua pois. Viälä ku mä saisin sen (kuva linkin sivulla 13) valamihiksi, ei meinaa jaksaa tihirustaa ohojekirjan piäntä pränttiä! Siinon ohojekuvista laitettuna muka oikee suurennoksiaki, sellaasia peukalonpään kokoosia ympyröötä, johona on ihan yhtä piänellä ja tuhuruusella piirustuksella yksityyskohtia!

Moon teheny kylyvöksiäki sinne Dooriksen kämpän hyllyylle, mikkä mä joku aika sitte tyhyjäsin ja järjestelin ihan sitä varte. Keltaanen miniluumutomaatti on jo kovasti koulimista vailla, samoon miinanköynnös. Parsa- ja ruusukaalikki on kerranki ihan kunnolla noussehet!

Isäntä lähti äsköön johku pellolle äjestämähä, viälä o jotaki fälttäämätäkki. Enkä mä osaa siinä auttaa, kuhan ny sitte ajan Volovon renkhat soikiana kiikuttamas sitä pellonreunalta koneshallille ja takaasi. Huamisin olis vapaapäivä, perehryttääskähä se mut illansyrjäs äjestyksen saloohin, notta voisin ajella niiku muukki kätevät emännät erestakaasi raktorilla pitkin peltoja... Ei se ny voi olla mitää yrinfysiikkaa!

Jos mä ny kummiski nämä pyhäverhat taas vaihtaasin pihaverhoohin ja mensin vaikka koulimaha niitä tomaatinplanttuja.

Hyvää äitienpäivää ittekullekki!

Viimme perjantaina piirtelin ruutupaperille laattianmallia. Varaston ovelle, pihapualelle, on rakennusvaihees läntätty ylimäärääset petoonit jonkinlaaseksi "terassinlaattiaksi", liippaaminenki o jääny vähä pualimoohi, ku on meinannu petooni kuivaa ennen aikojansa. Trappuuna siinon ny ollu trukkilavoja, ja sille kröpelööselle petoonille on kerääntyny kaikenlaasta roinaa, tyhyjistä kukkapurkiista loppuhu kulunehisihi kenkiihi...

Ja niinku mä meinasin, notta solis sellaanen siisti katos pyykkinaruulle ja piänelle halakopinolle, matontamppaustelinekkin siihen mahtuus mukavasti.

Piirrin niiiin yksinkertaasen laattianmallin: koolaukset nuan ja nuan... viis kakkosnelosta tuahon suuntaha ja sitte lautaa taikka kakkosnelosia päälle tuahon suuntaha ja kanneksi, kruuvaamalla, ei naulaamalla, ku...vesifaneeria. Miksikä vesifaneeria? Siinei oo rakoja, josta pääsis puunmoska taikka muu piäni tavara sinne laattian alle ja - mikä on kaikista tärkiintä - tuloo äkkiää valamista! Kruuvaamalla sen tähäre, notta jos sinne alle kummiski pääsöö jotaki menemähä, sen saa helepommin siältä poiski.

Mittoora viälä pitis, ku eihä se ny ollu ku summittaanen suunnitelma, mutta se pitää teherä ny justihi, ennen kylyvöaikaa! Ja se tuloo äkkiää, ku molin sen nii hyvin suunnitellu...

Joo. Mutta ku sen tekelehen pitää olla pomminkestävä, iän aset, nii siihenhä tuhuraantuu aikaa. Värkikkään ny ollu nii justihi, kakkosneloset kiärti ku propellit ja lauroosta piti koittaa löytää kuaren alta sen verran kanttia, notta on mihkä naulalla osoottaa. Tuulikin sen verran, notta naulat pakkas vääntyyllä ku niitä löi, vaikka mä kuinka koitin olla tuulen eres! Isännän naulaamat naulat oli kyllä tykympää sorttia, vaikka samasta kiposta niitä otimma...

Son tua timpraaminen, miähet koittaa aina teherä sellaasta, notta se kestääs isältä poijalle ja senkin lapsen lapsille. Niiku mun tärin miäsvainaa, soli ollu häsyys poikansa tupatyämaalla. Muurari oli teheny jotaki perustusta johku, ei sunkaa se ny takka ollu... no kummiski, tämä paappa oli koko aika vaatinu parempaa ja parempaa, notta se ny varmasti kestääs. Viimeen muurari oli sanonu, notta kyllä se ny näin purettavas rakentees menöö... "Purettavas!? Ei tätä oo tarkootus purkaa, kyllä sen tähä pitääs jäärä!" oli paappa hikeentyny. "Kyllä sen joku joskus aivan varmasti purkaa" oli muurari vaa tyynesti tuumannu.

O`Malleyllä on ollu tapana naureskella, ku mä korijaasin värkkiä ittesitovan narulla taikka rautalangalla. No, jos sillä pääsöö taas palan matkaa, eikä oo aikaa ruveta vaikka ny hitsaamaha taikka kolvaamaha, nii sou vat? Sepittöö paremmin sitte ku on aikaa, eikä kyseestä värkkiä ny justihi tarvita. Jos muistaa... Ittesitovan naru on halapaa.

Ku pistää asiat mittasuhteehisinsa, nii tekeminen on palijo helepompaa. Motimma viimmeen laattiatyämaalla motoksi "kyllä se ny näin purettavas rakentees..." ja saimma tehtyä sen viikonlopun aikana, vaikka molin kahtehe otteesehe oikee oikeeski töis! Viirentoista vuaren päästä isäntä saa eläkkehellä sitte vaihtaa siihe uusia nauloja, ku painekyllästetty kakkosnelonen kuulemma syää sen sortin naulat, mitä meilloli siihen laittaa. Voi olla, notta vesifaneeri rupiaa pärkyämähä jonkin aijan päästä, pinta pirstuaa, mutta laitethan siihe sitte vaikka kokolaattiamatto päälle, jos ei vallan laattoja liimata!

Lipoosella laattialla oli kersaan mukava ajaa rario-ohojattavilla, ripa erellä sivuluisua, ittekki villasukat jalaas luistella. Tuuli yltyy koko aika, ne muutama kruuvinaula piti kummiski faneerit paikoollansa. Koko yän on myrskynny, viäläki tupa naskuu ku puuskat osuu seinihi. Ja kruuvit senku pitää, ainaki näin purettavas rakentees...

Yällä heräälin monta kertaa, oli noukka vähä tukus, mutta pääasias siksi, ku oli pää kipiä. Aamulla komennin O`Malleyn ottoho mua niskasta ennenkä multa menöö taju. No kyllä se ny vähä heleppas, ku se jurttuutti rystysillänsä kallon reunaa ja hartioota.

"Sulle ei taira sopia tua tiatokonehella istuminen" se kehtas epäällä. Niiku molsin ny eilisen päivän konehella istunu! Ensinnäki se Dooriksen kämppä: mun piti saara johku klasille paikka, mihkä mä saan laittaa siämeniä itämähä. Varaston klasillaha olis omialtaanen, valoosa paikka, mutta ku son siälä varaston perällä, nii ehän mä ny sinne muista mennä niitä kastelemaha. Son nähty täs parina vuanna. Mä otin lusikan kauniishen käthen ja järjestelin Dooriksen kämpän (ent. Tytin kamari, vars. viaraskamari) uutehen uskohon. Ny siälä on tyhyjiä hyllyjä klasilla orottamas niitä vilijelyksiä.

Sitte mä menin pihalle. Lutakos oli porakaivolta tuleva luru liästyny talaven aikana umpehen, mä lapioottin sen auki. Vesi pursus ympärillä joka askelhella maan läpi, sellaasista ranthen vahavuusista reijistä. Maata oli myllätty nii maan perusteellisesti ja syreenimajan syreeniäki järsitty juurelta! Ei se Tytti oo viimekesän jokapäivääsistä mettästysreissuusta hualimati saanu kaikkia myyriä hengiltä... Puutarhan nurmikollaki näkyy mellastetun.

Myähemmin iltapäivällä motin puskasakset ja rupesin kerittemähä etupihan marja-aronioota, niitä rungollisia. Niiton kaks toises penkis ja yks toises, ja kaikki erikokoosia ja muatoosia, vaikka noli samanlaasia ku mä ne ostin. Jos niistä ny muatootuus korian palloosia, niiku tikkarit. Ku olin kerta sakset kaivanu esihin, nii mä jatkoon. Aronia-aitaa niistin ja sitte rupesin parturoottemaha hanhikkipuskia. Non valakoosia Abbotswoodia. Mua vähä pelijättää, notta jos menöö liika tyynni...

Se homma jäi mulla pualimoohin, ku moomma aloottanu naapurin emännän kans uuren harrastuksen: Me käyrähä Anssiksella rullaluistelemas poikaamma kans! Siälä on hyvä kiärtää pikkuusen pehemoosta, siliää rataa, ei tartte köröötellä kröpelöösellä pikitiällä. Ja ku tuan jarruttamisenki kans on vähä nii ja näin, ei taharo liikennemerkkiä taikka muita toloppia olla nii tihiää tiän varsilla, ku tarttis menua hillitä... Mutta jos sitte kesällä, ku täs ny ensi vähä harijaantuu, nii lähtis tiällekki! Pitää varmaha ottaa sitte kävelysauvat joukkoho, eikö niillä saa vähä toppuuteltua.

Areenalta lähtiesnämmä näimmä, ku golffikentällä oli joku jo lyäny swanin. Ei se nimittään ollu mikää birdie, eaglesta ny puhumatikkaa. Se swaani laskeutuu jollekki griinille, taikka lähinnä snowille, maironvalakoonen lintu lumelle. Siälä sitä jo orotti toinen swaani...

Asiahan vihkiytymättömille - mä ku oon nii kauhian vihkiytyny - tiaroksi, notta swan on joutsen ja birdie lintunen ja eagle kotka, mutta nämä kaks viimmeestä on golffisanastuakin, meinaa jokseenki onnistunehia lyäntisarijoja. Griini on se viheriö golffikentällä, ja snow ihan vaan lunta. Golffitermistyä mä opettelin silloon ammattikoulus, ku meilloli tehtävänä teherä golffiasu ja siihen sitte kirijallinen materiaali.

Siitäpä tuliki miäleheni, notta olin kuullu Kankhalla tuluvajärvellä majaalevan joutsenia, niitoli siälä kuulemma peräti 66. Mä suastuttelin poijat limukan voimalla joukkoho, notta mennähä kattoho niitä. Hairasimma viälä O`Malleyn joukkoho kameransa kans. "Ei tartte kuavittaa nastoja renkahista!" se mulle marmatti, ku mulloli vähä kiirus; mä halusin keriitä Kankhalle ennenkä aurinko ihan kokonansa laskoo! (Huamaattako: mä sain ajaa!)

Olihan siälä taas paisuntaa, ei sentäs ollu tiä poikki niiku on ollu monena vuanna. Mutta heti yhyren taloon takana aukes tulvajärvi. Ja joutsenia.

Eikä niitä ollu kuuttakytäkuutta. Niitä oli parisataa! Ja mikä kaakatus, mahraa siinä olla pinna kireellä "ranta-asukkahilla". Poijat meinas, notta äänestä päätellen niillä on jonkinlaanen rykimäaika...

Ei ne palijua hätkähtäny, vaikka nousimma autosta ja poijat tormas nii likelle ku melekee kuivin jaloon pääsivät. Epalla ny oli eiliselle päivää jo toinen vaatekerta, soli mulannu päivällä koulus nii, notta opettaja soitti mut tuamaha sille kuivaa.

Osa laumasta tuumas lähtiä viälä iltalennolle.

Oli mahtavan näkööstä, ku isoot jumpojetit kaarti torvet soiren kohti iltaruskua!

Nii. Tälle päivää olis sitte tiaros niitä kylyvöhommia ja hanhikkipuskaan kerittemistä. Keskuspölynimurin säiliön ajattelin tyhyjätä viälä ku on lunta. Sais kaataa sen hangelle ja ettiä maharollisesti - torennäköösesti - sen kituumihi joutunhet leekot. Joku puali senttiä pitkä leekopistooli on katees. Notta ei muuta ku troppia lisää notta pää kestää kumartuulemiset ja hommihi.