Tuala tyämaalla akat oli jostaki saanu haravihinsa sellaasen Ohojelman. Satu sen oli jo varkahin aloottanu, ennenkä me muut siitä eres tiäsimmä. Blondi ja T. rupes sitä viikon ennen mua, ku mä orottelin että mun lentsu paranoo reiruhu. Siinä orotellesnani alootin välineurheelulla, ostin nii tyyrihit juaksukengät, notta niillä olis sitte melekee juastava joka sentin erestä!

Se ohojelma ku on sellaanen Porin Kaupungin Vapaa-aikaviraston Juoksuohojelma. Kuuklettakaa, siälä son netis. Sen saa tulostaa vaikka jääkaapin ovehe. Siitä sitte voi vaikka ruksia, notta mihnä mennähä. Mä meen ny kolomannella viikolla. Toki mä meen jo kolomatta viikkua tällä kolomannella viikolla... Ku ei se kunto jukoliste nouse! Blondi huitaasi jo viikko takaperin menemähä 10 kilometriä juasten, Satu on tuumannu jäärä juaksemahan viittä kilometriä ny toistaaseksi, T:kin oli täs joku aika sitte juassu muistaakseni kuus kilometriä!

Mä menin täs yks päivä tuanne Maaseurun Koneen taa mettähä pururaralle koittaa juaksentelemaha, kunto oli olovana kovasti hyvä. Laitoon kotua lähties sportträkkerin päälle (nii, moon oikee larannu kännykkähäni sellaasen toisen Ohojelman!) ja kävelin raralle. Siälä juaksentelin, kattoon puiren kylykihin maalatuusta numeroosta vähä, notta ny eres parisataa metriä kerrallansa juaksisin...niiku lämmitelläkseni. Justihi juu. Aina viimeeset metrit ennen seuraavaa täppää meinas aivan happi loppua. Sitte kattoon sportträkkeristä, notta kuinkahan palijo sitä ny on kertyny...Hitto! Molin onnistunu sammuttamaha sen heti ku olin kotopihasta lähteny!

Suivaannuun nii, notta laitoon sen uurestansa päälle ja piilootin taskuhuni. Sitte mä juaksin, enkä kattonu puihin niitä numeroota, juaksin vaan käpyjä ja puunjuuria kattellen, juaksin, juaksin ja puuskutin, niin kauan ku sialu siäti! Sitte lakkas taas henki kulukemasta kituumis (mullon joku pullonkaula tuas kurkus) ja tulihan siälä pirhana viäte joku viaras miäskin samalle junnulle...emmä julijennu enää juasta, ku molin vissihi jo violetinkirijava naamasta ja henki vinkuu ku sumusireeni...Olis se sitä paitti ollu vähä turhan tyrkkyä tuupertua sen miähen käsivarsille!

Kattoon träkkerin lukemaa. Olihan siinä. Melekeen neliäsataa metriä.

400m. 400m!!! Ja mä olin antanu kaikkeni!

Ihimiset kyselöö, notta viäläkö teillä akoolla on se juaksuaika...onhan meillä, toisilla vaa vähä paremmin ku mulla. No, jos ottaa huamiohon, että silloo ku mä aloottelin, mulle meinas tulla noutaja jo sähkötolopanvälin jäläkehen. Onko se keskimäärin 60m? Että siihen nähären...

Äsköön vein O`Malleytä lenkille. Siitä tuli 6,4km, ihan vaan käyren menimmä. Aikaa meni piirun verran alle tunti. (Täs tapaukses piiru oli 3min.) Kyllä mä tästä viälä juaksen sen!


**********

Olin muute päivällä siälä syäpälääkärillä käymäs. Eipäs se ollukaan se lafkan ainut syäpälääkäri, se oliki joku Jukka-poika, oikee mukavan ja fiksun oloonen miäs. Se oikee tutkiiki mut, eikä vaan lukenu rönkkenilääkärin lausuntua paperiista ja sanonu, notta terves sitte. Tämä knaputteli mun mahankin, ja löyti siältä nii kipiän kohoran notta. Soli kuulemma mahalaukun kohta. Joo, närästää mua vähinsä silloon tällöön... Maksan kohoraltaki aristi vähä.

No, vaikka mut ny muutoon terveheksi ja syäpäseurannan osalta valamihiksi tavaraksi torettihinkin, nii päätimmä kummiski viälä otattaa ultrakuvat koko vattan aluehelta. Verikokeekkin se mulle määräs, ku mä valitin notta ku aina oon ku nukkunehen rukous. Jos vaikka kilipirauhanen olis laiska. Elikkä ne ny sitte ens viikolla olis eres.

Mammografiakones on muute taas prillees. Siihe tuloo korjaajat Ruattista joskus ens viikolla, ja maharaako niillä ny sitte olla justihi oikeeta prikkoja joukos, jotta kauankahan niitä varaosia sitte orotellaha...